Koro­na­vi­rus on pakot­ta­nut lap­set ja opet­ta­jat etä­kou­lui­hin, ja samal­la monet van­hem­mat las­ten­sa tukio­pet­ta­jik­si. Enti­nen reh­to­ri, nykyi­nen yrit­tä­jä Ulla Sara-aho Sovul­la Oy:sta, huo­ma­si monen tutun ole­van uudes­sa tilan­tees­sa huo­lis­saan ja väsy­nei­tä. Myös medis­ta kan­tau­tui tie­toa sii­tä, miten kuor­mit­ta­vaa onkaan, kun kou­lu on siir­ty­nyt kotei­hin ja ver­kon väli­tyk­sel­lä tapah­tu­vak­si.

VIR­TU­AA­LI­NEN VAN­HEM­PAIN­KO­KOUS TUO TOI­VOA

Koke­nee­na työyh­tei­sö­val­men­ta­ja­na ja työ­noh­jaa­ja­na Ulla halusi aut­taa vai­keas­sa tilan­tees­sa ole­via ihmi­siä. Hän eläy­tyi kou­lu­lais­ten ja opet­ta­jien tilan­tee­seen ja teki empaat­ti­sia arvauk­sia näi­den huo­len aiheis­ta ja tun­nel­mis­ta. Ulla arva­si, että monel­la kou­lu­maa­il­mas­sa ole­val­la on ennen kaik­kea halu tul­la kuul­luk­si ja ymmär­re­tyk­si sekä saa­da koro­nan var­jos­ta­maan aikaa hie­man toi­von­vi­ret­tä.
Näis­tä pää­tel­mis­tä Ulla kehit­ti vir­tu­aa­li­sen van­hem­pain­ko­kouk­sen™, johon van­hem­mat ja opet­ta­jat saa­vat mak­sut­ta osal­lis­tua Zoo­min väli­tyk­sel­lä ker­ran vii­kos­sa. Ulla fasi­li­toi kokouk­set ja huo­leh­tii, että kes­kus­te­lu pysyy raken­ta­va­na.

KEHIT­TÄ­MI­NEN LÄH­TEE AIDOS­TA TAR­PEES­TA

Ullal­le inno­voin­ti ei ole itse­tar­koi­tuk­sel­lis­ta, vaan perus­tuu aitoon tar­pee­seen ja aut­ta­mi­sen haluun. Tär­ke­ää on, että kehi­ty­si­deat ovat lin­jas­sa omien arvo­jen kans­sa. Näi­tä ovat res­to­ra­tii­vi­suus, dia­lo­gi­suus, rat­kai­su­kes­kei­syys ja holis­ti­nen ihmis­kä­si­tys. Yksi­kään idea ei ete­ne, ellei se vas­taa omia arvo­ja ja tavoit­tei­ta.
Ulla nau­rah­taa, että jos­kus ideat muhi­vat mie­les­sä vuo­sia­kin ennen toteu­tu­mis­taan, ja mones­ti kehit­tä­mi­sen ja toteut­ta­mi­sen pon­ti­me­na on jokin ulkoi­nen pak­ko. Kuten esi­mer­kik­si nyt tämä koro­na­ti­lan­ne. Ullan peri­aat­tee­na on ollut, että työyh­tei­sö­jen vai­keat asiat käsi­tel­lään kas­vok­kain. Niin­pä Sovul­las­sa vir­tu­aa­li­set työ­ka­lut ovat olleet tähän saak­ka sivu­roo­lis­sa. Koro­nan myö­tä ne oli kui­ten­kin otet­ta­va käyt­töön, ja nii­den myö­tä yri­tyk­sel­le onkin nyt raken­tu­mas­sa ihan uusia pal­ve­lu­kon­sep­te­ja ja tapo­ja toi­mia.

HYVÄ KIER­TÄÄ TAKAI­SIN!

Ulla kokee ole­van­sa kehit­tä­jä­nä yksin­te­ki­jä, mut­ta myön­tää auliis­ti tar­vit­se­van­sa pei­lik­seen ja ideoi­den­sa tes­taa­jik­si ja haas­ta­jik­si mui­ta ihmi­siä. Hänel­le ideat kon­kre­ti­soi­tu­vat, kun ne sanoo ääneen tai kir­joit­taa pape­ril­le val­miik­si lii­kei­deoik­si.
Ideoi­ja­na Ulla on revit­te­li­jä. Hän luot­taa vah­vas­ti intui­tioon­sa, eikä epäi­le tes­ta­ta hul­luim­pia­kaan kehit­tä­mis­a­ja­tuk­si­aan. Kehit­tä­mi­nen edel­lyt­tää kui­ten­kin sopi­vaa mie­len­ti­laa ja yhteyt­tä omiin tun­tei­siin. Tähän tun­ne­ti­laan ei pää­se yli- eikä ali­kuor­mit­tu­nee­na. Ullal­le ideoin­ti on hel­poin­ta luon­non­hel­mas­sa, pois­sa kai­kes­ta tur­has­ta hälys­tä.
Kehit­tä­mi­ses­sä hän ei mene raha edel­lä, mut­ta tote­aa, että kyl­lä yrit­tä­jän on saa­ta­va työs­tään elan­to. Jos­kus voi kui­ten­kin teh­dä asioi­ta myös mak­sut­ta, ja luot­taa sii­hen, että hyvä kier­tää takai­sin.