Susan­na Kivi­lah­ti valit­see ver­ho­kan­gas­ta, asiak­kaan koi­ra innok­kaas­ti muka­na tehtävässä

Ihai­lin muu­ta­ma vuo­si sit­ten ystä­vie­ni har­mo­ni­ses­ti sisus­tet­tu­ja kote­ja. He ker­toi­vat, että heil­lä oli ollut apu­naan sisus­tus­suun­nit­te­li­ja Susan­na Kivi­lah­ti Sisus­tus­toi­mis­to Room’asta. Kun sit­ten syk­syl­lä ostin uuden kodin Turun Ilpoi­sis­ta, soi­tin Susan­nal­le ja kysyin, jos­ko hän voi­si neu­voa minua­kin maa­leis­sa, tape­teis­sa ja huo­ne­ka­lu­jen sijoittamisissa.

Läh­tö­koh­ta­na asiak­kaan kodin ”oman­nä­köi­syys”

Tykäs­tyin sii­hen, että Susan­nal­la on jalat maas­sa, eikä hän pane kaik­kea heti uusik­si, vaan nime­no­maan pyr­kii hyö­dyn­tä­mään van­hat kalus­teet mah­dol­li­sim­man hyvin. Asiak­kaan kans­sa sovi­taan heti myös käy­tös­sä ole­va budjetti.

Susan­na sanoo suo­raan, mitä uuteen kotiin oli­si vält­tä­mä­tön­tä hank­kia, ja mitä ehkä voi­si olla vain kiva uusia. Koin että kodis­ta­ni tuli ihan minun näköi­se­ni samal­la taval­la kuin ystä­vie­ni kodeis­ta oli tul­lut hei­dän näköi­si­ään. Asiak­kaan kodin ”oman­nä­köi­syys” onkin Susan­nal­le tär­ke­ää. Var­si­nai­nen suun­nit­te­lu läh­tee liik­keel­le aina tilan hah­mot­ta­mi­ses­ta, sii­tä miten kalus­teet kan­nat­taa sijoit­taa huo­nei­siin. Värit, teks­tii­lit, tape­tit tule­vat sen jäl­keen, kun asiak­kaan kans­sa on jutel­tu sii­tä, mis­tä hän tyk­kää ja mis­tä ei. Susan­nan mukaan asiak­kaan nykyi­sen kodin sisus­tus yleen­sä ker­too pal­jon asu­jan­sa mieltymyksistä.

Rat­kai­sut löy­ty­vät metsälenkeiltä

Susan­na perus­ti yri­tyk­sen­sä vuon­na 2007, ja tote­aa että tei­ni-ikään pääs­syt yri­tys on koke­nut jo monen mon­ta muut­toa ja pal­ve­lu­va­li­koi­man eri laa­juut­ta. Kysyin, mis­tä kai­kes­ta hän ammen­taa idean­sa yri­tyk­seen­sä. Susan­na ker­too pal­lot­te­le­van­sa yri­tyk­sen toi­min­nan kehit­tä­mis­tä kos­ke­via suun­ni­tel­mi­aan parin hyvän sisus­tus­suun­nit­te­li­jays­tä­vän­sä kans­sa. Täl­lä het­kel­lä hän kes­kit­tyy itse sisus­tus­suun­nit­te­luun ja hänen työn­te­ki­jän­sä kotien ja jul­kis­ten tilo­jen mittatilausompeluihin.

Susan­naa moti­voi­vat vaih­te­le­va työ, ihmis­ten kans­sa teke­mi­nen ja työn mer­ki­tyk­sel­li­syys. Tär­kei­tä arvo­ja ovat eko­lo­gi­suus: kier­rä­tys, luon­non­ma­te­ri­aa­lit ja van­ho­jen kalus­tei­den ja esi­nei­den arvos­tus. Susan­na seu­raa tren­de­jä myös käy­mäl­lä sisus­tus- ja asun­to­mes­suil­la sekä tutus­tu­mal­la eri mal­lis­toi­hin.  Jos­kus haas­ta­vat koh­teet, yri­tyk­sen kehit­tä­mi­nen ja nii­hin liit­ty­vät ideat voi­vat muhia jon­kin aikaa. Par­haat rat­kai­sut löy­ty­vät met­sä­len­keil­tä koi­ran kans­sa. Len­kin jäl­keen Susan­na voi tode­ta asiak­kaal­leen, että ”Täm­möt­tös mää ny ehdo­tan!” ja lähes poik­keuk­set­ta asia­kas hyväk­syy ehdo­tuk­sen sellaisenaan.

Koko­nais­val­tai­nen hyvin­voin­ti näkyy joka asiassa

Myös ihmi­sen koko­nais­val­tai­nen hyvin­voin­ti ja jak­sa­mi­nen ovat olen­nais­ta elä­mäs­sä. Sisus­tus­työs­sä se näkyy sii­nä, että asiak­kai­den on koet­ta­va kotin­sa viih­tyi­säk­si: sel­lai­sek­si, jos­sa on hyvä olla, teh­dä ja levä­tä. Hyvin­voin­tiin liit­ty­vä kiin­nos­tus on ohjan­nut Susan­naa myös oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­ses­sä. Hän opis­ke­lee yri­tys­työn ohel­la parai­kaa kol­mea eri alaa: kale­va­lais­ta jäsen­hie­ron­taa, hyvin­voin­ti­neu­von­taa ja luon­to­joo­gaoh­jaus­ta. Sisus­tus­toi­mis­ton kyl­keen onkin tul­lut Hoi­to­la Idyl­li, jos­sa Susan­na tekee kale­va­lais­ta jäsen­hie­ron­taa. Kun ihmet­te­lin, mis­tä Susan­na löy­tää aikaa kaik­keen, hän vain nau­rah­taa, ettei osaa olla joutenkaan.

Kysyin lopuk­si, mil­lai­set tren­dit hänel­lä täl­lä het­kel­lä näky­vät asia­kas­töis­sä. Susan­na huo­kai­see ja mai­nit­see, että eri­tyi­ses­ti ikäih­mis­ten koh­dal­la haas­tee­na on usein iso tava­ra­mää­rä, jota on vält­tä­mä­tön­tä kar­sia muu­tet­taes­sa pie­nem­piin neliöi­hin. Surul­lis­ta on, että monen elä­ke­läi­sen van­han kodin tyy­li­huo­ne­ka­lu­ja on vali­tet­ta­van vai­ke­aa myy­dä tai edes lah­joit­taa eteen­päin. Kysyn­tää niil­le ei vain ole. Nuo­rem­pi pol­vi kun on kiin­nos­tu­nut enem­män 50–70-luvun ret­ro­ka­lus­teis­ta. Suun­nit­te­lus­sa on välil­lä teh­tä­vä kom­pro­mis­se­ja, ja eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun paris­kun­nan sisus­tus­maut poik­kea­vat kovas­ti toi­sis­taan. Susan­na nau­rah­taa­kin, että välil­lä on toi­mit­ta­va suun­nit­te­li­jan roo­lin lisäk­si myös psy­ko­lo­gi­na ja tera­peut­ti­na. Ihmis­lä­hei­sel­tä Susan­nal­ta tosin sekin luon­nis­tuu hyvin!