Senio­rit ideoi­mas­sa älyk­kään asu­mi­sen pal­ve­lu­ja

Fasi­li­toin kesäl­lä kol­mea senio­ri­ta­lou­den työ­pa­jaa pal­ve­lu­muo­toi­lun mene­tel­miä käyt­täen. Senio­rien äly­käs­tä asu­mis­ta kos­ke­vat työ­pa­jat jär­jes­tet­tiin Rii­hi­mäel­lä ja Hämeen­lin­nas­sa. Pai­kal­la oli senio­re­ja, yrit­tä­jiä, vir­ka­mie­hiä, jär­jes­tö- ja yhdis­ty­se­dus­ta­jia sekä tut­ki­joi­ta.

Mene­tel­mi­nä ryh­mä­työ ja pal­ve­lu­muo­toi­lu

Tie­sin, että pal­ve­lu­muo­toi­lu mene­tel­mi­neen oli monel­le osal­lis­tu­jal­le ennes­tään vie­ras. Tajusin myö­hem­min, että myös ryh­mä­työs­ken­te­ly kehit­tä­mis­työs­sä oli monel­le senio­ril­le uut­ta. Tilai­suu­des­sa ei ollut­kaan vain asian­tun­ti­joi­ta puhu­mas­sa, vaan jokai­nen oli myös oman idean­sa asian­tun­ti­ja. Perin­tei­nen opet­ta­ja-oppi­las -peri­aa­te hei­tet­tiin siis nurk­kaan. Monel­la nyky­se­nio­ril­la on omis­ta kou­lua­jois­taan aikaa kym­me­niä vuo­sia. Sen jäl­keen peda­go­gii­kas­sa ja työ­elä­mäs­sä on tapah­tu­nut val­ta­via muu­tok­sia. Tämä tuli­si­kin huo­mioi­da, kun läh­de­tään teke­mään yhteis­työ­tä iäk­käi­den kans­sa.

On roh­kais­ta­va senio­ria avaa­maan suun­sa ja teke­mään ryh­mä­töi­tä. Jokai­sel­la on val­ta­va mää­rä koke­mus­pe­räis­tä tie­toa, johon pal­ve­lu­muo­toi­lun käy­tän­nön­lä­hei­nen työ­ka­lu­pak­ki antaa poik­keuk­sel­li­sen hyvät osaa­mi­sen kana­voin­ti­mah­dol­li­suu­det. Kun omaa osaa­mis­taan pää­see käyt­tä­mään ja tulee kuul­luk­si, niin myös innos­tus ja moti­vaa­tio kas­va­vat. Ryh­mä­töis­sä myös sosi­aa­li­nen näkö­kul­ma tulee hyvin huo­mioi­duk­si.

Uut­ta mie­tin­tä­mys­syyn!”

Kol­man­teen työ­pa­jaan tuli mukaan run­saas­ti uusia osal­lis­tu­jia ja sain erääl­tä osal­lis­tu­jal­ta pari päi­vää myö­hem­min kii­tos­vies­tin. Hän kir­joit­ti muun muas­sa: ”Emme etu­kä­teen tien­neet odot­taa sitä, min­kä koim­me ja mitä saim­me! Tuli sil­män verk­ko­kal­vol­le uut­ta näh­tä­vää sekä mie­tin­tä­mys­syyn monia asioi­ta - kysy­myk­siä­kin? Se myös oli uut­ta, että Rii­hi­mäel­lä on jo ollut toi­min­taa ja sen huo­ma­si siel­tä tul­leis­ta osa­not­ta­jis­ta, jot­ka oli­vat jo kuin koto­naan näis­sä kysy­myk­sis­sä!”

Fasi­li­taat­to­ri­na tun­tui­kin hie­nol­ta, että jo parin työ­pa­jan jäl­keen ikäih­mi­set oli­vat pääs­seet sisäl­le niin älyk­kään asu­mi­sen aihe­maa­il­maan, kuin myös uusiin työ­me­ne­tel­miin!

Huo­mioi­ta ryh­mä­töi­den vetä­jäl­le

• ohjeet on hyvä antaa kir­jal­li­ses­ti ja suul­li­ses­ti, ja muis­tut­taa niis­tä vie­lä mat­kan var­rel­la (ker­ro myös, mis­sä ves­sat sijait­se­vat)
• aika­tau­lus­ta on pidet­tä­vä huol­ta ja työs­ken­te­lyn tavoit­tees­ta muis­tu­tet­ta­va muu­ta­maan ker­taan (muu­ten voi kes­kus­te­lu rön­syil­lä)
• työs­ken­te­ly­ti­lan tuli­si olla rau­hal­lis­ten ja ääni­mai­se­mal­taan miel­lyt­tä­vän: huo­no­kuu­lois­ten­kin on saa­ta­va sel­vää puhees­ta ja ohjeis­ta
• osal­lis­tu­jia on tär­ke­ää roh­kais­ta tasa­ver­tai­seen ryh­mä­työ­hön: jokai­sen mie­li­pi­de on yhtä arvo­kas
• pien­ryh­mis­sä on huo­mioi­ta­va eri ikä­ryh­mien edus­tus
• tau­ko­ja on pidet­tä­vä riit­tä­vän usein (lue: usein!)
• kan­nat­taa vara­ta pöy­tiin vet­tä ja kah­via sekä pien­tä pur­ta­vaa