Tör­mä­sin kesäl­lä sat­tu­moi­sin Hämeen­lin­nas­sa Hii­li Hii­les­maa­han (hiilihiilesmaa.com), tun­net­tuun musiik­ki­tuot­ta­jaan. Ker­roin hänel­le, että minul­la on yrit­tä­jän ammat­ti­tut­kin­to -ohjauk­sis­sa­ni parai­kaa pari­kin alas­ta kiin­nos­tu­nut­ta opis­ke­li­jaa. He haa­vei­le­vat oman digi­taa­li­sen musiik­kis­tu­dion perus­ta­mi­ses­ta. Hii­li itse on teh­nyt mer­kit­tä­vän, yli 20 vuo­den uran muusik­ko­na ja tuot­ta­ja­na. Hän on työs­ken­nel­lyt pit­kään sel­lais­ten yhty­ei­den kans­sa kuin HIM, Amorp­his ja Apoca­lyp­tica. Hänen stu­dion­sa sijait­see Hämeen­lin­nas­sa, ja lisäk­si hän kai­ken muun työn­sä ohes­sa kou­lut­taa Tam­pe­reel­la Tam­kis­sa musii­kin tuo­tan­toa. Hän on siis hyvä asian­tun­ti­ja ker­to­maan, miten musii­kin tuo­tan­nos­sa voi yrit­tä­jä­nä pär­jä­tä, ja miten hän itse on kehit­tä­nyt omaa osaa­mis­taan ja toi­mia­laa.

Suo­ra­tois­to­pal­ve­lu on pis­tä­nyt musiik­kia­lan uusik­si

Musiik­kia­la on ollut hur­jas­sa mur­rok­ses­sa vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta. Musii­kin suo­ra­tois­to­pal­ve­lut, kuten Spo­ti­fy, ovat muut­ta­neet kai­ken: musii­kin teon, tuo­tan­non, jake­lu­ka­na­vat, kulut­ta­ja­tot­tu­muk­set ja ansain­ta­lo­gii­kan. Raha ei tule enää levy­myyn­nis­tä, ja kulut­ta­jat ovat liik­keis­sään nopei­ta. Artis­tin ei kan­na­ta enää hioa kuu­kausi­kau­pal­la koko levyl­lis­tä musiik­kia, vaan yksi hyvä hit­ti voi riit­tää tie­nes­tik­si. Tosin hit­te­jä pitää tuot­taa riit­tä­vän tihe­ään tah­tiin, ettei­vät kuu­li­jat katoai­si. Moni iso yhtye ja tun­net­tu artis­ti kerää tulon­sa laa­joil­la esiin­ty­mis­kier­tueil­la.
Suo­ra­tois­to­pal­ve­lu­jen suu­rin käyt­tä­jä­ryh­mä on alle 35-vuo­ti­aat, mut­ta ikä­hai­ta­ri kas­vaa koko ajan. Tajusin sen vii­meis­tään sii­nä vai­hees­sa, kun kuusi­kymp­pi­nen sisa­re­ni löy­si Spo­ti­fyn ihmeel­li­sen maa­il­man tämän kesän aika­na.

Digi­ta­li­saa­tion myö­tä ajan ja pai­kan mer­ki­tys on hävin­nyt

Kysyin Hii­lil­tä, mikä hänen uran­sa aika­na on muut­tu­nut ja vas­tauk­sek­si sain: Kaik­ki on muut­tu­nut! Ana­lo­gi­sen äänen­tal­len­nuk­sen aikaan vuo­krat­tiin kal­lis stu­dio useak­si vii­kok­si ker­ral­laan, ja poruk­ka tuli kamo­jen kans­sa pai­kal­le bus­sil­la. Sit­ten pys­ty­tet­tiin lait­teet ja soi­tet­tiin ja nau­hoi­tet­tiin levyl­li­nen musiik­kia n. 6-8 vii­kos­sa. Töi­tä teh­tiin usein lop­pu­kii­rees­sä yötä päi­vää ja kaik­ki oli puh­ki ses­sion jäl­keen.

Digi­tal­len­nus on moni­puo­lis­ta­nut ja edul­lis­ta­nut pro­ses­sia. Alal­le onkin tul­lut pal­jon uusia teki­jöi­tä. Ääni­tyk­ses­sä ajan ja pai­kan mer­ki­tys on hävin­nyt ja moni tekee työ­tä koto­naan. Albu­mit teh­dään osis­sa, jois­sa rum­mut, kita­rat, kos­ke­tin­soit­ti­met ja lau­lu voi­daan kaik­ki nau­hoit­taa eri koh­teis­sa Suo­mes­sa tai ulko­mail­la. Täs­sä sääs­te­tään stu­dio­vuo­kris­sa, kul­ke­mi­ses­sa ja ajan­käy­tös­sä. Musiik­ki­tuot­ta­jal­le täl­lai­nen teke­mi­sen tapa tosin on logis­ti­ses­ti haas­teel­lis­ta.

Musiik­ki­tuot­ta­ja on pro­jek­ti­pääl­lik­kö, ero­tuo­ma­ri, maku­tuo­ma­ri ja tar­vit­taes­sa myös psy­ko­lo­gi

Siir­ty­mi­nen ana­lo­gi­ses­ta äänen­tal­len­nuk­ses­ta digi­taa­li­seen on mer­kin­nyt käy­tän­nös­sä sitä, että musiik­ki­tuot­ta­ja on muut­tu­nut myös pro­jek­ti­pääl­li­kök­si. Jos­kus oikea käsi ei tie­dä mitä vasen tekee ja pahim­mil­laan sen näkyy yhteen­so­pi­mat­to­muu­te­na: esi­mer­kik­si sovi­tuk­set mene­vät hel­pos­ti tuk­koon, kun kaik­ki muusi­kot äänit­tä­vät tahoil­laan innois­saan kaik­ki idean­sa ilman mitään filt­te­riä. Eri pai­kois­sa teke­mi­nen voi näkyä myös yhtei­sen näke­myk­sen puut­tu­mi­se­na. Musiik­ki­tuot­ta­jan työn­ku­vaan kuu­luu­kin perin­tei­sen äänit­tä­mi­sen ohel­la olla myös maku­tuo­ma­ri, ero­tuo­ma­ri ja usein myös psy­ko­lo­gi.
Hii­lin mie­les­tä vies­tin­nän kan­nal­ta on jär­ke­vää, että heti alus­sa pää­te­tään, kuka yhtyees­tä toi­mii musiik­ki­tuot­ta­jan yhteys­hen­ki­lö­nä. Ikään kuin apu­lais­tuot­ta­ja­na. Yhtey­den­pi­toon sopii hyvin säh­kö­pos­ti. Täl­löin sovi­tuis­ta asiois­ta jää doku­ment­ti, joka toi­mii samal­la to do -muis­ti­lis­ta­na.

Hii­li tote­aa­kin, ettei tuot­ta­jal­la miten­kään voi olla aikaa käy­dä jat­ku­va­luon­teis­ta ja näke­myk­sel­lis­tä dia­lo­gia jokai­sen yhtyeen jäse­nen kans­sa, kun samaan aikaan voi olla kym­me­nen muu­ta isoa pro­jek­tia käyn­nis­sä. Yhden luu­kun toi­min­ta­mal­li toi­mii käy­tän­nös­sä par­hai­ten ja myös kus­tan­nus­te­hok­kaim­min. Hii­li näkee kui­ten­kin tär­keäk­si, että aina­kin pro­jek­tin alus­sa oli­si hyvä, että poruk­ka kokoon­tui­si yhteen tutus­tu­maan ja hake­maan yhteis­tä näke­mys­tä sekä sopi­maan peli­sään­nöis­tä.

Hyvin suun­ni­tel­tu on puo­lik­si teh­ty ja huo­nos­ti suun­ni­tel­tu on puo­lik­si päin…

Osaa­mi­nen kart­tuu teke­mäl­lä ja kai­kil­ta oppii jota­kin, Hii­li sanoo. Par­haat opit tule­vat sii­tä, kun jokin tai kaik­ki menee pie­leen. Mokat kan­nat­taa­kin käy­dä huo­lel­la läpi ja vält­tää samat vir­heet jat­kos­sa. Jos ei opi mikä kaik­ki voi men­nä pie­leen levyn­te­ko­pro­ses­sis­sa, ei voi ennal­ta ehkäis­tä sitä. Hii­li suo­rit­ti joi­ta­kin vuo­sia sit­ten yri­tys­joh­ta­mi­sen eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­non, jon­ka myö­tä hänen lii­ke­toi­min­nal­li­nen osaa­mi­sen­sa kart­tui enti­ses­tään. Oma kil­pai­lul­li­nen erot­tau­tu­mi­nen tulee esil­le mm. modu­laa­ri­ses­sa pal­ve­lu­va­li­koi­mas­sa. Asia­kas voi tar­pei­den­sa ja resurs­sien­sa mukaan vali­ta, mit­kä moduu­lit hän halu­aa tar­jon­nas­ta ostaa. Hii­lil­lä moduu­lei­na ovat esi­tuo­tan­to, ääni­tys, mik­saus ja mas­te­roin­ti. Vali­tut moduu­lit rää­tä­löi­dään sit­ten kun­kin pro­jek­tin eri­tyis­tar­pei­den mukai­sik­si.
Hii­li on muka­na oman Hämeen­lin­nan Ver­ka­teh­das-alu­eel­la sijait­se­van musiik­kis­tu­dion lisäk­si paris­sa muus­sa­kin fir­mas­sa, joi­den kaut­ta hoi­tu­vat mm. jake­lu ja pro­moa­mi­nen. Nyky­päi­vän ilmiö onkin, että moni yhtye halu­aa val­miin tuot­teen avai­met käteen -pal­ve­lu­na.

Pro­to­ty­pioin­tia ja revit­te­lyä omis­sa pro­jek­teis­sa

Musiik­ki­tuot­ta­ja­na Hii­li kokee kul­ke­van­sa enem­män vas­ta- kuin val­ta­vir­taan. Hän tekee töi­tä kan­sain­vä­li­ses­ti, kul­kee eri stu­diois­sa ja tuot­taa eri musiik­ki­gen­re­jä. Hän tekee musiik­ki­tuot­ta­mis­ta tiu­kan ammat­ti­mai­ses­ti, asia­kas­läh­töi­ses­ti ja yrit­tä­jä­hen­ki­ses­ti. Omia luo­via ja hen­ki­lö­koh­tai­sia into­hi­mo­jaan hän toteut­taa omis­sa musiik­ki­pro­jek­teis­saan, joi­ta on useam­pia. Niis­sä voi revi­tel­lä, mut­ta myös pro­to­ty­pioi­da par­haat ideat ja tuo­te­ke­hit­tää ne yri­tys­käyt­töön. Hii­lil­le omat pro­jek­tit ovat siis samal­la tie­tyn­lai­sia tes­ti­la­bo­ra­to­rioi­ta.

Hii­lin neu­vot musii­kin tuot­ta­mi­sen tulok­kail­le

Alan tulok­kail­le Hii­li suo­sit­te­lee kah­den kei­hään­kär­jen tak­tiik­kaa:

1) Tee aluk­si pal­jon, hal­val­la ja hyvin!
• kon­tak­toi­du vah­vas­ti heti mah­dol­li­sim­man laa­jaan ja moni­puo­li­seen verk­koon
• tee pal­jon ja nopeas­ti, täy­del­li­nen on hyvän pahin vihol­li­nen
• tee monen­lais­ta musaa mah­dol­li­sim­man mones­sa eri pai­kas­sa, eri­lais­ten ihmis­ten kans­sa

2) Tee omaa jut­tua, johon koet suur­ta into­hi­moa!
• lei­ki ja tee omaa musaa otta­mal­la sii­nä mah­dol­li­sim­man suu­ria tai­teel­li­sia ris­ke­jä
• toteu­ta omia musii­kil­li­sia per­ver­sioi­ta­si välit­tä­mät­tä kau­pal­li­ses­ta menes­ty­mi­ses­tä
• kehi­tä osaa­mis­ta­si jat­ku­vas­ti tark­kai­le­mal­la myös koko­naan mui­ta toi­mia­lo­ja

Hii­li muis­tut­taa lopuk­si, että luo­vas­sa työs­sä väsäh­tä­mi­nen näkyy hel­pos­ti lop­pu­tu­lok­ses­sa. Luo­vas­sa työs­sä aivot pys­ty­vät toi­mi­maan tehok­kaas­ti vain muu­ta­mia tun­te­ja ker­ral­laan. Tauot ja palau­tu­mi­nen ovat tär­kei­tä. Hän itse on pit­kän uran­sa aika­na muut­ta­nut mot­to­aan siten, että jos se ennen kuu­lui­kin Musiik­ki on elä­mä­ni!, niin nyky­ään se on Musiik­ki on osa elä­mää­ni!