Tutus­tuin Anne Eli­na Ako­laan pie­ni ikui­suus sit­ten opis­ke­li­joi­den solua­sun­nos­sa Hel­sin­gis­sä. Ajat­te­lin sil­loin her­kän ja tai­teel­li­sen solu­ka­ve­ri­ni teke­vän elä­män­työn­sä musii­kin tai kuva­tai­teen paris­sa. Ihai­lin hänen suun­na­ton­ta, poik­keuk­sel­lis­ta luo­vuut­taan. Soit­taes­sa­ni Anne Eli­nal­le, hän tote­si kui­ten­kin napa­kas­ti, että jokai­nen meis­tä on luo­va, ja jokai­sel­la meis­tä on myös intui­tio­ta. Luo­vuut­ta eivät käy­tä vain perin­tei­set luo­van alan toi­mi­jat, vaan sitä käyt­tä­vät myös esi­mer­kik­si iso­jen lii­key­ri­tys­ten joh­ta­jat. Oikeas­taan ihan ket­kä vain.

Anne Eli­nan oma yri­tys, Sop­hia­Sign Oy, tuot­taa kon­sul­toin­ti-, kou­lu­tus- ja coac­haus­pal­ve­lu­ja. Anne Eli­na on lisäk­si tie­to­kir­jai­li­ja, ja yksi HSP Suo­men Eri­tyis­her­kät ry:n pit­kä­ai­kai­sis­ta jäse­nis­tä sekä yhdis­tyk­sen hal­lin­to­pääl­lik­kö.

Kehit­tä­mi­nen läh­tee intui­tion kuun­te­le­mi­ses­ta

Kysyin Anne Eli­nal­ta, miten hän kehit­tää omaa yri­tys­tään, ja miten aut­taa asiak­kai­taan näi­den kehit­tä­mis­työs­sä. Anne Eli­na ker­too läh­te­vän­sä liik­keel­le perus­asiois­ta. Intui­tio­taan pitää kuun­nel­la, kos­ka se on tär­keä osa itseoh­jau­tu­vuut­ta ja koko­nais­val­tais­ta, stra­te­gi­ses­ti jär­ke­vää ajat­te­lua. Aidos­ti itseoh­jau­tu­va ihmi­nen tun­tee sekä itsen­sä että osaa kuun­nel­la mui­ta.
Anne Eli­nal­le tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että kehit­tä­mis­työs­sä tai ongel­maa poh­ties­saan hän kuun­te­lee sisäis­tä itse­ään vaik­ka medi­toi­mal­la. Sen jäl­keen hän kes­kus­te­lee men­to­rei­den­sa sekä yhteis­työ­kump­pa­nei­den­sa, asiak­kai­den­sa ja puo­li­son­sa kans­sa. Kuun­nel­les­saan omaa intui­tio­taan Anne Eli­na käyt­tää mm. men­to­rin­sa Alan Sea­len kehit­tä­miä val­men­nus­työ­ka­lu­ja. Käy­tän­nön toteu­tuk­ses­sa taas tar­vi­taan usein monen alan ihmi­siä, esi­mer­kik­si sovel­lusark­ki­teh­te­ja.

Anne Eli­na muis­tut­taa, että jokai­ses­sa meis­sä on sisä­syn­tyi­nen vais­to, joka ohjaa luo­viin rat­kai­sui­hin. Yhteis­työs­sä kui­ten­kin syn­tyy vie­lä­kin parem­paa intui­tio­ta ja itseoh­jau­tu­vuut­ta. Hän koros­taa, että ulkoa­päin voi kyl­lä innos­taa kehit­tä­mi­seen, mut­ta luo­mis­työn uniik­kius läh­tee meis­tä jokai­ses­ta nime­no­maan sisäl­tä päin.
Orga­ni­saa­tioi­den kehit­tä­mi­ses­sä onkin tär­ke­ää panos­taa yksi­lön hyvin­voin­tiin ja luo­vuu­teen: ihmi­nen ensin, vas­ta sen jäl­keen saa­daan luo­vuut­ta ja tulok­sia. Pakot­ta­mal­la saa­daan hel­pos­ti aikai­sek­si vain itse­ään tois­ta­via rat­kai­su­ja, jot­ka eivät joh­da mihin­kään uuteen.

Hin­noit­te­lu ja myyn­ti on vai­ke­aa

Kysyin, onko jokin idea men­nyt jos­kus mön­kään. Anne Eli­na lähes purs­kah­taa nau­ruun, ja sanoo, että var­maan mel­koi­nen osa ideois­ta on men­nyt mön­kään! Poh­dim­me sitä, että jos­kus aika ei vain ole oikea, tai sit­ten koh­de­ryh­mä on vää­rin valit­tu tai pal­ve­lua ei ole mark­ki­noi­tu oikeal­la taval­la. Anne Eli­na myön­tää, että myös hin­noit­te­lu ja myyn­ti on hänel­le haas­ta­vaa.

Myyn­ti on vai­ke­aa lähes kai­kil­le, mut­ta int­ro­ver­til­le eri­tyis­her­käl­le eri­tyi­sen haas­teel­lis­ta. Jos­kus myös resurs­sit tule­vat vas­taan. Kai­kil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta toteut­taa ideoi­taan heti sel­lai­se­na kuin haluai­si. Niin­pä kun resurs­sit rajoit­ta­vat, onkin parem­pi ottaa ensin pie­niä aske­lei­ta, ja pilo­toi­da idea pie­ni­muo­toi­ses­ti.

Anne Eli­na tote­aa vie­lä coac­haa­vas­ti, että vas­toin­käy­mi­sis­tä saa­daan oppe­ja, jot­ka voi­daan kään­tää resurs­seik­si tule­vai­suu­teen. Näi­tä ideoi­ta voi varas­toi­da odot­ta­maan sopi­vaa het­keä. Kui­van hapok­kaal­la huu­mo­ril­la (Anne Eli­nan puo­li­son luon­neh­din­ta) hän tote­aa, että myös resi­liens­si kas­vaa, kun tulee tur­piin tar­peek­si kau­an.

Intui­tio­työ­pa­jat edis­tä­vät ongel­man rat­kai­sua

Anne Eli­na ker­too hil­jan ilmes­ty­nees­sä kir­jas­saan Itseoh­jau­tu­vuus ja intui­tio, suun­nis­tus työyh­tei­sön super­voi­miin, mm. intui­tio­työ­pa­jo­jen käy­tös­tä. Hän on sovel­ta­nut ide­aa Otto Schar­me­rin Coac­hing Cicle -mene­tel­mäs­tä.

Täs­sä yhtei­söl­li­ses­sä työ­pa­jas­sa ollaan yhdes­sä läs­nä ja kuun­nel­laan asia­no­mis­ta­jan tilan­net­ta, tai ongel­maa, johon hen­ki­lö halu­aa rat­kai­sua. Muut voi­vat esit­tää tar­ken­ta­via kysy­myk­siä, ja tark­kail­la asian­omai­sen tun­tei­ta, elei­tä ja sanal­li­sia vih­jei­tä sekä kuun­nel­la omaa olo­ti­laan­sa. Tämän jäl­keen ollaan muu­ta­ma minuut­ti ihan hil­jaa ja kuun­nel­laan sen tuot­ta­maa mah­dol­lis­ta poten­ti­aa­lia. Ideat, visio ja var­muus voi­vat tul­la mie­leen väläh­dyk­si­nä, jot­ka on syy­tä kir­ja­ta heti ylös. Tämän jäl­keen oival­luk­set käy­dään läpi ja asia­no­mis­ta­ja tekee yhteen­ve­don esiin tul­leis­ta aja­tuk­sis­ta ja poh­tii ensim­mäis­tä askel­ta ede­tä asias­sa. Työ­pa­jas­sa voi luon­nol­li­ses­ti käyt­tää fasi­li­taat­to­ria apu­na.

Anne Eli­nan kir­jas­sa on mui­ta­kin käy­tän­nön­lä­hei­siä ideoi­ta intui­tion hyö­dyn­tä­mi­seen esi­mer­kik­si stra­te­gioi­den työs­tä­mi­ses­sä. Olen­nais­ta on joka tapauk­ses­sa luot­taa sekä intui­tion voi­maan että käy­tän­nön jär­keen. Tär­ke­ää on myös pyr­kiä kehit­tä­mi­seen ja olla valp­paa­na ja liik­keel­lä. Yhte­nä mot­to­na Anne Eli­nal­la onkin Albert Eins­tei­nin vii­saus: Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.