Tutus­tuin yrit­tä­jä Kai­su Ohra-ahoon (fysio­te­ra­peut­ti AMK, NLP trai­ner) jokin aika sit­ten kou­lut­taes­sa­ni tuo­te­ke­hi­tys­työ­tä. Hän teki kol­le­goi­neen vai­ku­tuk­sen mie­let­tö­mäl­lä kehit­tä­mis­ha­kui­suu­del­laan ja inno­va­tii­vi­suu­del­laan. Yri­tyk­ses­sä ei ole jää­ty voi­vot­te­le­maan sote-uudis­tuk­sen mah­dol­li­sia haas­tei­ta, vaan on läh­det­ty ennak­ko­luu­lot­to­mas­ti raken­ta­maan oman­nä­köis­tä lii­ke­toi­min­taa. Halusin­kin kysyä Kai­sul­ta, miten ideoin­ti ja kehit­tä­mi­nen oikein käy­tän­nös­sä tapah­tuu fysi­kaa­li­ses­sa hoi­to­lai­tok­ses­sa, Hoi­to­Huo­ne Kivut­to­mas­sa (www.hoitohuonekivuton.fi). Läh­dim­me liik­keel­le ideoin­ti­pro­ses­sis­ta ja pää­dyim­me kes­kus­te­lun aika­na myös hiu­kan ideoi­maan­kin. Kehit­tä­mis­me­to­dei­naan Kai­su käyt­tää mm. Dis­ney-mal­lia ja Pal­ve­lu­muo­toi­lua, jois­ta lisää blo­gis­sa.

 

KAI­SUN IDEOIN­TI­PRO­SES­SI 

Kai­sul­la kehit­tä­mi­nen tapah­tuu pro­ses­sin­omai­ses­ti:

1) luo­va alku­vai­he, jol­loin ideoi­ta syn­tyy run­saas­ti, eikä niil­le ase­te­ta mitään rajoi­tuk­sia. Sana mut­ta… on pan­nas­sa ja tilal­la on ja sit­ten!

2) kokei­lu- ja tes­taus­vai­he, jos­sa myös asiak­kaat ovat usein muka­na pilot­ti­ryh­mäs­sä

3) arvioin­ti­vai­he, jol­loin näh­dään, mikä jut­tu alkaa vetää, jon­ka jäl­keen tuot­teis­te­taan idea (asiak­kaat muka­na täs­sä­kin vai­hees­sa)

4) lepo­vai­he, jos­sa ideoi­den pro­ses­soin­ti het­kel­li­ses­ti tyreh­tyy käyn­nis­tyäk­seen taas uudel­leen alus­ta

Ideoin­ti ja inno­voin­ti on sel­väs­ti Kai­sul­le haus­kaa ja luon­te­vaa. Hän tote­si, että vai­kein­ta pro­ses­sis­sa onkin var­si­nai­nen pää­tös­ten teko ja toi­miin ryh­ty­mi­nen, sil­lä ne vaa­ti­vat pal­jon aikaa, poh­jus­ta­mis­ta ja käy­tän­nön suun­nit­te­lu­työ­tä.

 

HUL­VA­TON­TA IDEOIN­TIA TALOUS JA BRÄN­DI HUO­MIOI­DEN

Kai­su tyk­kää pal­lo­tel­la ideoi­ta ihmis­ten kans­sa, jot­ka kyke­ne­vät hul­lut­te­le­maan ja puhu­maan ihan höpö­jä­kin ilman käy­tän­nön rajoi­tuk­sia. Ideoin­nis­sa ja työs­sä kun tulee olla iloa! Kai­su muis­tut­taa, että idean jat­ko­työs­tö­vai­hees­sa on kui­ten­kin olen­nais­ta pitää mie­les­sä talou­del­li­nen näkö­kul­ma: onko ideas­ta tuot­teek­si, jos­ta raha tulee takai­sin. Hän miet­tii, mitä pal­ve­lu­ja esi­mer­kik­si nykyi­set asiak­kaat tar­vit­se­vat, mil­lai­sia tar­pei­ta heil­lä yli­pään­sä on elä­mäs­sään, mil­lä hin­nal­la pal­ve­lua kan­nat­taa tuot­taa ja myy­dä, ja mis­tä asiak­kaat ovat oikeas­ti val­mii­ta mak­sa­maan.

Hoi­to­Huo­ne Kivut­to­mas­sa uudet ideat hei­jas­te­taan aina yri­tyk­sen koko­naisbrän­diin. Mikä­li idea ei sovi sii­hen, se voi­daan hylä­tä aina­kin tois­tai­sek­si tai muo­ka­ta sit­ten brän­diin parem­min sopi­vak­si. Kivut­to­man brän­diin ovat sopi­vik­si kat­sot­tu mm. uudet hyp­noo­sin avul­la teh­tä­vät laih­du­tus-, uni- ja kipucoac­hauk­set. Hoi­to­Huo­ne Kivut­to­mas­sa ihmi­nen näh­dään­kin psy­ko­fyy­si­se­nä koko­nai­suu­te­na, joka tar­vit­see hoi­toa pääs­tä var­pai­siin, niin fyy­si­ses­ti kuin hen­ki­ses­ti­kin.

 

DIS­NEY-MAL­LI , BMC JA PAL­VE­LU­MUO­TOI­LU IDEOIN­NIN TYÖ­KA­LUI­NA

Kysyin Kai­sul­ta, mitä käy­tän­nön ideoin­ti­ta­po­ja hän sit­ten käyt­tää luo­vas­sa pro­ses­sis­saan. Kuu­lem­ma käy­tös­sä ovat mm. pal­ve­lu­muo­toi­lun ja Dis­ney-mal­lin meto­dit. Jäl­kim­mäi­ses­sä Kai­su ottaa vuo­ro­tel­len kol­me eri kehit­tä­jän roo­lia, jois­sa miet­tii ideoi­ta ensin unel­moi­jan, sit­ten rea­lis­tin ja kol­man­nek­si krii­ti­kon näkö­kul­mis­ta (lue mal­lis­ta lisää blo­gin tie­to­ruu­dus­ta). Näin tulee perus­teel­li­ses­ti arvioi­tua kan­nat­taa­ko idea käyn­nis­tää toteu­tet­ta­vak­si pal­ve­luk­si.

Kai­su käyt­tää kehit­tä­mis­työs­sään myös Alexan­der Osterwal­de­rin kehit­tä­mää Busi­ness Model Can­va­sia (BMC). Tau­lu on perin­tei­ses­ti jao­tel­tu osioi­hin, joi­hin kir­ja­taan lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­man tapaan asia­kas­seg­men­tit, jake­lu­ka­na­vat, tulot ja kulut, yhteis­työ­kump­pa­nit jne. Itse käy­tän asiak­kuuk­siin perus­tu­vaa mal­lia kir­jaa­mal­la laa­ti­koi­hin yri­tys­nä­kö­kul­man lisäk­si aina myös asia­kas­nä­kö­kul­man. Kai­sul­la taas on oma tapan­sa käyt­tää mal­lia, nimit­täin hänel­le se on kehol­li­nen can­vas. Hän piir­tää tau­lun lat­tial­le ja siir­tyy laa­ti­kos­ta toi­seen poh­ti­mas­sa eri osa-aluei­ta. Vähän samaan tapaan kuin siis mitä Dis­ney-mal­lis­sa­kin tekee.

Pal­ve­lu­muo­toi­lun työ­ka­lut näky­vät sii­nä, että pal­ve­lu­ja kehi­te­tään yhdes­sä työ­ka­ve­rei­den, ver­kos­to­jen ja ennen kaik­kea asiak­kai­den kans­sa (Pal­ve­lu­muo­toi­lun Co-crea­tion). Asiak­kail­ta tulee pal­jon hyviä ideoi­ta, joi­ta asiak­kaat itse mie­lel­lään myös läh­te­vät kokei­le­maan pal­ve­lun tes­taus- ja pilo­toin­ti­vai­hees­sa. Yksi hyväk­si havai­tuis­ta ja tes­ta­tuis­ta pal­ve­lui­deois­ta on ollut verk­ko­val­men­nus, joka sääs­tää asiak­kaal­ta vai­van tul­la vas­taa­no­tol­le. Se ei ole suun­nat­tu mik­si­kään edul­li­sek­si bulk­ki­vaih­toeh­dok­si hoi­to­la­käyn­neil­le, vaan on nime­no­maan asiak­kai­den toi­vei­siin ja tar­pei­siin rää­tä­löi­ty lisä­tuo­te. Asia­kas saa Sky­pen tai appear.in -video­ko­kouk­sen väli­tyk­sel­lä jat­ko­hoi­toa kos­ke­van kon­sul­taa­tion. Verk­ko­val­men­nus sopii­kin hen­ki­löl­le, joka halu­aa ja osaa hyö­dyn­tää nyky­ai­kai­sia mobii­li- ja digi­vä­li­nei­tä ja samal­la sääs­tää omaa aikaan­sa.

Näin myös live­nä, kuin­ka Kai­sun yhtei­si­deoin­ti tapah­tuu. Haas­tat­te­lun aika­na Kai­su alkoi nimit­täin miet­tiä ääneen, pani­si­ko odo­tus­ti­lan sei­näl­le ideoin­ti­tau­lun asiak­kai­ta var­ten. Nämä voi­si­vat kir­joit­taa sin­ne, mitä pal­ve­lu­toi­vei­ta heil­lä on. Minul­le tuli sii­tä mie­leen, että tau­luun voi­si lisä­tä mind map-tyyp­pi­ses­ti uusia ideoi­ta, jat­koa­ja­tuk­sia, käy­tän­nön toteu­tus­ta­po­ja jne. Näh­tä­väk­si jää, miten idea lopul­ta toteu­te­taan.

Kai­su myön­tää, että todel­la monet ideat mene­vät myös mön­kään. Jos­kus idean toteu­tus on myö­häs­sä, jos­kus taas se ei ole­kaan oma jut­tu, se ei sovi brän­diin tai ei vain ole talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa. Yleen­sä mön­kään men­neet ideat eivät kui­ten­kaan ole ehti­neet toteut­ta­mis­vai­hee­seen, eivät­kä siten aiheut­ta­neet pal­jon kus­tan­nuk­sia­kaan.

 

AINA EI KAN­NA­TA OLLA KEHI­TYS­TYÖN PIO­NEE­RI

Fysio­te­ra­pia-alan tren­dit, pal­ve­lut, toi­min­ta­ta­vat ja lain­sää­dän­tö muut­tu­vat nopeas­sa tah­dis­sa. Yrit­tä­jän on yleen­sä näi­hin muu­tok­siin jol­la­kin taval­la rea­goi­ta­va. Esi­mer­kik­si Kan­ta-rekis­te­riin liit­ty­mi­nen on työl­lis­tä­nyt alan yrit­tä­jiä vii­me vuo­si­na kovas­ti. Kaik­kea kehit­tä­mis­tä ei kui­ten­kaan kan­na­ta teh­dä etu­jou­kois­sa, vaan voi rau­has­sa kat­sel­la ja tark­kail­la, miten muut uudis­tuk­sen teke­vät. Sen jäl­keen voi mal­lin­taa jutun omaan yri­tyk­seen­sä sopi­vak­si.

Kai­su pyr­kii kes­kit­tä­mään täl­lais­ten pakol­lis­ten kehit­tä­mis­töi­den teke­mi­sen vuo­si­kel­lon­sa rau­hal­li­siin jak­soi­hin. Uusia ideoi­ta sen sijaan voi syn­tyä koko ajan ja nii­den teke­mi­ses­sä on syy­tä miet­tiä uniik­kiut­ta. Myös asiak­kail­le on tär­ke­ää, että he voi­vat kokea, että jut­tu on syn­ty­nyt täs­sä ja nyt, että se on aito ja asiak­kai­ta var­ten luo­tu!

___________________________________________________________________________________________

Dis­ney-mal­lin kol­mi­ne eri kehit­tä­jä­per­soo­ni­neen on 1990-luvul­la luo­nut NLP-kon­sult­ti Robert Dilts, joka halusi mal­lin­taa sar­ja­ku­va­piir­tä­jä Walt Dis­neyn poik­keuk­sel­li­sen nerok­kaan kehit­tä­mis­stra­te­gi­sen ajat­te­lu­ta­van.  Dis­neyl­lä nimit­täin oli tai­to hal­li­ta kaik­ki kehit­tä­mi­seen tar­vit­ta­vat roo­lit ja luo­da nii­den avul­la inno­va­tii­vi­sia menes­tys­tuot­tei­ta. Joku hänen yhteis­työ­kump­pa­neis­taan aikoi­naan tote­si­kin, että ”Wal­til­la on sel­väs­ti kol­me eri per­soo­naa, eikä kos­kaan etu­kä­teen tie­dä, kuka niis­tä tulee tapaa­mi­seen.”

Mal­lis­sa hen­ki­lö menee tyh­jään huo­nee­seen tai muu­ten riit­tä­vän isoon tilaan, hah­mot­taa tilan kes­ki­pis­teen ja raken­taa sen ympä­ril­le kol­mion muo­toon kol­me pis­tet­tä esi­mer­kik­si tuo­lien, mat­to­jen tai tyy­ny­jen avul­la. Pis­teet edus­ta­vat kol­mea kehit­tä­jä­per­soo­naa: unel­moi­jaa, rea­lis­tia ja krii­tik­koa, jois­ta jokai­sel­la on oikeus omaan tul­kin­taan­sa ja aja­tus­ket­juun­sa ilman mui­den vai­ku­tus­ta. Kehit­tä­mis­mal­lis­sa hen­ki­lö voi ensin kul­kea pis­tees­tä toi­seen rau­has­sa ja tutus­tua kehit­tä­jä­mi­nään­sä eri roo­leis­sa. Usein jokin näis­tä roo­leis­ta on omi­nai­sem­pi kuin toi­set, mut­ta kaik­kea kan­nat­taa itses­tään läh­teä hake­maan. Sen jäl­keen hän voi ottaa jon­kin tie­tyn idean tai ongel­man syväl­li­sem­min käsit­te­lyyn ja kier­tää pis­teet uudel­leen läpi.

Unel­moi­ja­roo­lis­sa hän haa­vei­lee pää pil­vis­sä ja jalat irti maas­ta sii­tä, miten idea toi­mi­si tule­vai­suu­des­sa, mitä rat­kai­su­ja ja hyö­ty­jä se toi­si muka­naan. Roo­lis­sa on vah­va mah­dol­li­suuk­siin kes­kit­ty­vä näkö­kul­ma. Realisti/suunnittelijapersoonana hän miet­tii jalat tuke­vas­ti maas­sa idean käy­tän­nön raa­mi­tus­ta bud­jet­tei­neen, aika­tau­lui­neen, hin­noit­te­lui­neen ja kaik­ki­ne kehi­tyss­tep­pei­neen. Näkö­kul­ma pai­not­tuu käy­tän­nön toteu­tuk­seen. Krii­tik­ko on sit­ten kuin paho­lai­sen asian­tun­ti­ja, joka etsii ideas­ta ja toteu­tus­suun­ni­tel­mas­ta heik­kouk­sia. Hän osaa teh­dä coac­haa­via kysy­myk­siä, tun­nis­taa sään­tö­jä ja laki­py­kä­liä, jot­ka rajoit­ta­vat idean toteut­ta­mis­ta, näh­dä puut­tu­vat ele­men­tit ja huo­ma­ta, onko idea sovel­let­ta­vis­sa oikeas­ti käy­tän­töön ja stra­te­gi­ses­ti yri­tyk­sen lii­ke­toi­min­taa tuke­vak­si tuot­teek­si.

Vink­ki: Roo­lit voi toteut­taa myös tii­mi­työ­nä, jos­sa tii­mit otta­vat omat roo­lin­sa kehit­tä­mis­työs­sä ja ulko­puo­li­nen tark­kai­li­ja yhdis­tää näke­myk­set saa­dak­seen koko­nais­ku­van idean toteut­ta­mi­ses­ta. Tär­ke­ää on liik­kua pai­kas­ta toi­seen, sil­lä se hel­pot­taa vaih­tu­van roo­lin sisäis­tä­mis­tä.