”No en enää teki­si samoin!” puus­kah­taa Kim­mo, joka ker­too esi­mer­kin vai­keas­ta suku­pol­ven vaih­dok­ses­ta. Kehit­tä­mi­si­deois­ta kysyes­sä­ni sain sar­kas­ti­sen vas­tauk­sen, että kun­pa oli­si­kin kehi­tet­ty!

Nopea kas­vu joh­ti epä­ter­vee­seen vel­kaan­tu­mi­seen

Kaik­ki läh­ti liik­keel­le sii­tä, kun Kim­mon mat­ka­toi­mis­toa vetä­vä isä huo­ma­si, että kopio­pa­pe­ria kului pal­jon niin mat­ka­li­puis­sa kuin opis­ke­li­joi­den luen­toai­neis­tois­sa­kin. Hän perus­ti 70-luvul­la Tam­pe­reen yli­opis­ton nur­kil­le pie­nen kopioin­ti­na­ri­kan, jos­ta opis­ke­li­jat ja yli­opis­ton hen­ki­lös­tö sai­vat nopeas­ti mukaan­sa laa­duk­kai­ta kopioi­ta. Myö­hem­min mukaan yri­tyk­seen tuli­vat vai­mo sekä viik­ko­ra­ho­ja hamua­va Kim­mo-poi­ka.

Vuo­sien mit­taan asia­kas­kun­ta, hen­ki­lös­tö sekä pal­ve­lut laa­je­ni­vat, ja samal­la tie­tys­ti myös lii­ke­vaih­to kas­voi. Kim­mo naut­ti tulok­sis­ta viet­tä­mäl­lä ilois­ta elä­mää kave­rei­den­sa kans­sa ja har­ras­ta­mal­la rata-autoi­lua Suo­men hui­pul­la.

Toi­min­nan kas­vaes­sa van­hem­mil­le tuli tar­vet­ta inves­toi­da uusiin tiloi­hin ja konei­siin, mikä edel­lyt­ti rei­pas­ta lai­nan­ot­toa. 1980-luvul­la suur­ta suo­sio­ta saa­nut valuut­ta­lai­na tun­tui eri­tyi­sen fik­sul­ta ideal­ta, kun­nes totuus lai­naeh­dois­ta pal­jas­tui; mark­ka deval­voi­tiin, korot nousi­vat pil­viin ja Suo­meen iski 90-luvun vaih­teen syvä lama.

Pai­noa­lal­la kil­pai­lu muut­tui epä­ter­veek­si, kun kaik­ki yri­tyk­set tais­te­li­vat eloon­jää­mi­ses­tään lii­an hal­voil­la hin­noil­la. Kim­mon isän fir­mas­sa kui­ten­kin tilan­tees­ta sel­vit­tiin otta­mal­la lisää vel­kaa, teke­mäl­lä entis­tä kovem­paa töi­tä ja varo­mal­la uusia inves­toin­te­ja. Big mis­ta­ke!, voi­si tode­ta jäl­ki­vii­saa­na. Seu­rauk­se­na oli nimit­täin kone­kan­nan van­he­ne­mi­nen, yrit­tä­jien väsy­mi­nen ja sai­ras­te­lu sekä vel­kaan­tu­mi­sen (myös vero­vel­kaan­tu­mi­sen) syve­ne­mi­nen.

Tule apuun Kim­mo!

Täs­sä vai­hees­sa apuun kut­sut­tiin per­heen poi­ka. Täl­lä kun oli osaa­mis­ta enem­män kuin kes­ki­mää­räi­sel­lä mat­ti mei­kä­läi­sel­lä. Kim­mo oli nuo­ri kaup­pa­tie­teen mais­te­ri, lii­ke­toi­min­taan eri­kois­tu­nut asian­tun­ti­ja, jär­jes­tö­jy­rä ja parin­kin pai­kal­li­sen yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen enti­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja. Niin­pä yri­tyk­ses­tä teh­tiin vuo­si­tu­han­nen alus­sa lii­ke­toi­min­ta­kaup­pa ja van­hem­mat astui­vat toi­min­nas­ta syr­jään.

Kim­mol­la siis riit­ti run­saas­ti lii­ke­toi­min­tao­saa­mis­ta, mut­ta ei täyt­tä ymmär­rys­tä sii­tä, kuin­ka syväs­sä ahdin­gos­sa yri­tys todel­li­suu­des­sa oli, tai kuin­ka suu­res­sa mur­rok­ses­sa pai­noa­la yli­pään­sä tuli­si kamp­pai­le­maan tule­vi­na vuo­si­na. Hyvien suh­tei­den ja uskot­ta­vuu­ten­sa ansios­ta Kim­mo ja hänen vai­mon­sa sekä yhtiö­kump­pa­nin­sa sai­vat vie­lä lai­naa. Sen avul­la voi­tiin inves­toi­da uusiin konei­siin. Asiak­kai­ta riit­ti ja omis­ta­jat pai­noi­vat pit­kää päi­vää. Jous­ta­vuu­des­ta ker­toi, että puhe­li­met pidet­tiin auki 24/7 ja pai­no­ti­lauk­siin rea­goi­tiin nopeas­ti vaik­ka­pa kes­kel­lä yötä.

Fak­ta kui­ten­kin oli, että yri­tyk­ses­sä oli lii­kaa vel­kaa, eikä kapa­si­teet­ti riit­tä­nyt tuo­tan­toon, jol­la lii­ke­vaih­toa, saa­ti tuot­toa oli­si saa­tu riit­tä­väs­ti aikaan. Nyt seu­raa­va­kin suku­pol­vi alkoi väsyä ja sai­ras­tel­la. Tuli aika myy­dä yri­tys eteen­päin ja jat­kaa mat­kaa. Uusi muo­dos­tu­nut yri­tys sai koko­naan uuden asia­kas­kun­nan ja pys­tyi inves­toi­maan enem­män. Jon­kin ajan kulut­tua Kim­mo tosin huo­ma­si teke­vän­sä niin pal­jon kon­sul­toin­tia yri­tyk­sel­le, joka oli osta­nut hänel­tä fir­man, että hän siir­tyi sin­ne palk­ka­töi­hin.

Mitä sit­ten oli­si pitä­nyt teh­dä? Mitä jäi huo­maa­mat­ta?

Kim­mo tote­aa, että toi­mia­la on muut­tu­nut 70-luvun jäl­keen poik­keuk­sel­li­sen rajus­ti. Kir­ja­pai­nois­sa on siir­ryt­ty käsi­la­to­mi­ses­ta digi­pai­noon, ja enti­sis­tä amma­tis­taan ylpeis­tä käsi­työ­läi­sis­tä on tul­lut tulos­ta­jia ja ohjel­moi­jia.

Asia­kas­tar­peet ovat kir­ja­voi­tu­neet ja muut­tu­neet vaa­ti­vim­mik­si. Bulk­ki­ta­va­raa ei kan­na­ta enää pai­naa, eikä enti­sa­jan tuo­te­ka­ta­lo­ge­ja pai­na­te­ta enää juu­ri muu­al­la kuin Ikeas­sa. Kir­ja­pai­noa­la on nyky­ään graa­fis­ta alaa, ja ammat­ti­lii­ton toi­min­ta­kin on muut­tu­nut hil­li­tym­mäk­si.

Myös print­ti­tek­niik­ka on muut­tu­nut äly­pai­na­mi­sek­si. Jos aiem­min tulos­tet­tiin vain pape­ria, niin nyt teh­dään myös 3D:llä val­mii­ta kol­miu­lot­tei­sia tuot­tei­ta. Yri­tyk­sen alkuai­koi­na opis­ke­li­jat toi­vat käsin­kir­joi­te­tut luen­to­muis­tiin­pa­non­sa kopio­lai­tok­sel­le, mut­ta eivät enää. Teks­tit kir­joi­te­taan joko suo­raan koneel­le tai jat­kos­sa äly­ky­näl­lä äly­pa­pe­ril­le, joka kopioi ja lähet­tää teks­tit saman tein näyt­tö­päät­teel­le. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa tuo­tos­ta on help­poa jakaa netin kaut­ta muil­le. Kopio­lai­tok­sia täs­sä puu­has­sa ei enää juu­ri­kaan tar­vi­ta.

Näin jäl­keen­päin voi kui­ten­kin tode­ta, että ”suku­pol­ven­vaih­dos” pelas­ti alku­pe­räi­sil­le yrit­tä­jil­le sääl­li­sen van­huu­den eläk­kei­neen ilman kom­man­diit­tiyh­tiön kon­kurs­sia ja omai­suu­den menet­tä­mis­tä sitä kaut­ta. Lisäk­si yri­tyk­sen työn­te­ki­jät sai­vat pitää työ­paik­kan­sa. Yhteis­kun­nal­li­ses­ti rat­kai­sut oli­vat siis hyvin­kin kan­nat­ta­via.

Menes­ty­mi­nen alal­la on mah­dol­lis­ta

Kim­mon mukaan alal­la voi edel­leen menes­tyä. Se edel­lyt­tää yrit­tä­jil­tä valp­paut­ta toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tok­siin, muun­tau­tu­mis­ky­kyä, eri­kois­tu­mis­ta sekä vah­vaa taset­ta, joka mah­dol­lis­taa inves­toin­nit.
Toi­mis­tot eivät vie­lä­kään ole pape­rit­to­mia, ja esit­tei­tä ja käyn­ti­kort­te­ja pai­na­te­taan edel­leen. Lain­sää­dän­tö­kin edel­lyt­tää lait­teil­ta tie­to- ja varoi­tus­tar­ro­ja. Lisäk­si alal­la kil­pai­lu on vähen­ty­nyt roi­mas­ti, ja sen myö­tä hin­ta­ta­so­kin on ter­veh­ty­nyt. Toi­voa siis on!