KUOLEMANLAAKSOSTA HEDELMÄLLISELLE KUKKULALLE? YRITYKSENI KOLME ENSIMMÄISTÄ VUOTTA

mennessä Leena Lemola | 10.1.2022 | Yleinen

Joko sitä uskal­tai­si luot­taa, että toi­min­ta kantaa?

Yri­tys­toi­min­nan aloit­ta­mi­seen liit­tyy val­ta­va mää­rä käy­tän­nön haas­tei­ta, mut­ta ennen kaik­kea kovaa psyyk­kis­tä pai­net­ta. Kol­me vuot­ta sit­ten herä­tin tutuis­sa­ni häm­men­nys­tä vaih­taes­sa­ni hyvän, vaki­tui­sen työ­ni epä­var­mak­si yrit­tä­jyy­dek­si. Monet sanoi­vat ääneen, että olet­pa roh­kea! Var­maan piti­vät minua kui­ten­kin ihan kahjona. 

Yri­tyk­sen käyn­nis­tä­mis­tä seu­raa­via kol­mea ensim­mäis­tä vuot­ta kut­su­taan kuo­le­man­laak­sok­si. Tänä ajan­jak­so­na nimit­täin lähes puo­let käyn­nis­te­tyis­tä yri­tyk­sis­tä lopet­taa toi­min­tan­sa. Syyt voi­vat olla moni­nai­set, mut­ta aika usein ne liit­ty­vät toi­min­nan talou­del­li­seen kan­nat­ta­mat­to­muu­teen. Jos täs­tä vai­hees­ta sel­vi­ää, jat­ko näyt­tää jo huo­mat­ta­vas­ti lupaa­vam­mal­ta. Ei tosin ilman kovaa työ­tä ja ris­kiä sekään.

Oma kon­sul­toin­ti- ja kou­lu­tusa­lan yri­tyk­se­ni KOKO­LE täyt­tää nyt vuo­den alus­sa kol­me vuot­ta, ja toi­von­kin, että kuo­le­man laak­so oli­si lopul­li­ses­ti yli­tet­ty. Toden­nä­köi­ses­ti jat­kan toi­min­taa­ni laak­so­jen ja kuk­ku­loi­den sijas­ta tasai­sel­la maan­tiel­lä ilman ohi­tus­kais­taa. Onnel­li­se­na voin tode­ta, että tutut asiak­kaat ovat teh­neet tilauk­si­aan kou­lu­tus- ja ohjaus­tuot­teis­ta täl­le­kin vuo­del­le. Tar­jouk­sia on sisäl­lä, ja uusia­kin pal­ve­lu­ja on jo tilat­tu. Perus­e­lan­to on siis taas vuo­dek­si eteen­päin var­mis­tet­tu, mut­ta suur­ten raho­jen kuvat eivät vie­lä­kään kii­lu silmissäni. 

Tun­nus­tan itke­nee­ni ääneen laa­ties­sa­ni run­sas kol­me vuot­ta sit­ten lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­maa­ni las­kel­mi­neen. Huo­li­mat­ta vuo­sien moni­puo­li­ses­ta työ­ko­ke­muk­ses­ta­ni yri­tys­kou­lut­ta­ja­na, toi­mi­tus­joh­ta­ja­na, pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä, myy­jä­nä, sivu­toi­mi­se­na alku­tuo­tan­non yrit­tä­jä­nä, kor­keas­ti kou­lu­tet­tu­na ammat­ti­lai­se­na, yrit­tä­jä­per­heen lap­se­na ja ties minä muu­na­kin, koin itse­ni yhtäk­kiä taas ihan novii­sik­si. Pelot­ti ihan hem­me­tis­ti! Las­kel­mat oli vai­kea laa­tia, en oikein osan­nut hin­noi­tel­la osaa­mis­ta­ni, ja olin täy­sin epä­var­ma sii­tä, kuin­ka pal­jon minul­la tuli­si ole­maan asiakkaita.

Van­ha kol­le­ga­ni loh­dut­ti minua puhe­li­mit­se ja vakuut­ti, että tulen kyl­lä onnis­tu­maan, vaik­ka vai­keal­ta tun­tui­si­kin. Olen nyt yrit­tä­jä­nä loh­dut­ta­nut sato­ja asiak­kai­ta­ni samas­ta asias­ta. Vakuu­tan, että onnis­tut kyl­lä, kun teet hyvät suun­ni­tel­mat ja pyrit toteut­ta­maan nii­tä. Muis­tu­tan myös, että lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­ma ja bud­jet­ti ovat par­haim­mil­laan­kin vain hyviä arvauk­sia. Ne kui­ten­kin hel­pot­ta­vat tavoit­tei­den aset­te­lua edes jon­kin ver­ran ja sel­keyt­tä­vät omia ajatuksia.

Jäl­keen­päin voin tode­ta, että myyn­ti­bud­jet­ti­ni toteu­tui heti ensim­mäi­se­nä vuo­te­na aika hyvin. Tosin myy­mä­ni pal­ve­lut oli­vat hie­man toi­set kuin luu­lin ja asia­kas­seg­ment­ti­pai­no­tus­kin muut­tui. Kol­men ensim­mäi­sen, tosi vai­kean kuu­kau­den jäl­keen yhtäk­kiä töi­tä alkoi tul­la. Pian jo lii­kaa­kin. Yrit­tä­jän on hyvin vai­ke­aa sanoa ei-sanaa työ­tar­jouk­sil­le. Tär­keä oppi­ni onkin ollut, että yrit­tä­jä tar­vit­see myös vapaa­ta! Nyt pidin hui­keas­ti jo vii­kon jou­lu­lo­man ja aion pitää myös kun­non kesäloman. 

Mitä sit­ten olen oppi­nut näi­den kol­men vuo­den aikana? 

1. Myyn­ti ja mark­ki­noin­ti kan­nat­taa käyn­nis­tää huo­mat­ta­vas­ti ennen yri­tyk­sen perus­ta­mis­ta. Älä­kä unoh­da myy­mis­tä sil­loin­kaan, kun töi­tä on jo val­miik­si pal­jon. Unoh­da myös rön­syi­ly – keep it simple!
2. Mihin­kään suul­li­ses­ti sovit­tuun asi­aan ei kan­na­ta luot­taa, vas­ta kun on kir­jal­li­nen sopi­mus tai aina­kin vakiin­tu­nut asia­kas­suh­de ole­mas­sa, voit hen­gäh­tää hel­po­tuk­ses­ta ja lisä­tä tilauk­set kalenteriisi.
3. Mie­ti, kenen kans­sa haluat teh­dä yhteis­työ­tä. Jos et luo­ta toi­seen, tai koet hänet kivi­rii­pak­si alus­ta alkaen tai jos arvo­maa­il­man­ne ovat eri­lai­set, unoh­da yhteis­työ! Luo­ta intui­tioo­si, hyviä, juu­ri sinul­le sopi­via kump­pa­nei­ta kyl­lä löytyy.
4. Yrit­tä­jäl­lä on usein stres­siä myyn­nin mää­räs­tä ja talou­den kes­tä­vyy­des­tä. Lisäk­si tulee pai­net­ta ajan­hal­lin­nas­ta ja osaa­mi­sen riit­tä­vyy­des­tä. Suo­sit­te­len­kin läm­pi­mäs­ti työ­noh­jaa­jan, coac­hin, men­to­rin tai yli­pään­sä jon­kun spar­raus­kump­pa­nin hank­ki­mis­ta. On hyvä tuu­let­taa pelot pois, ja löy­tää sopi­vat kei­not rau­hoit­taa miel­tä. Esi­mer­kik­si Yri­tys­kum­mit ry:llä on koke­nei­ta, mak­sut­to­mia mentoreita.
5. Pidä huol­ta ver­kos­tois­ta­si. Suo­mi on pie­ni maa, ja oman yri­tyk­sen toi­min­ta-alue monel­la vie­lä pie­nem­pi. Sana kul­kee nopeas­ti, niin huo­no kuin onnek­si myös hyvä­kin sana. Ole kii­tol­li­nen kai­kis­ta neu­vois­ta ja tues­ta ja anna hyvän kiertää.
6. Huo­leh­di osaa­mi­se­si kehit­tä­mi­ses­tä. Tar­jol­la on val­ta­vas­ti mak­sul­li­sia ja mak­sut­to­mia kou­lu­tuk­sia, kurs­se­ja ja ajan­ta­sais­ti­lai­suuk­sia. Opin lisäk­si voit kas­vat­taa ver­kos­to­ja­si ja saa­da uusia ideoita.
7. Yri­tys­maa­il­ma elää netis­sä. Kat­so, että siel­lä ole­va mate­ri­aa­li­si on ammat­ti­mais­ta. Käy­tä ammat­ti­lai­sen apua esi­mer­kik­si kuvien otos­sa tai koti­si­vu­jen laa­din­nas­sa. Uskot­ta­vuut­ta ei kan­na­ta menet­tää heti kät­te­lys­sä ama­töö­ri­mäis­ten käyn­ti­kort­tien ja koti­si­vu­jen vuok­si. Jos­kus itse teke­mäl­lä sääs­tää vää­räs­sä paikassa.
8. Vaih­da hei­kos­ti toi­mi­vaa tili­toi­mis­toa mie­luum­min lii­an nopeas­ti kuin hitaas­ti (kyl­lä, täs­tä­kin on koke­mus­ta). Hyvä kir­jan­pi­tä­jä on yrit­tä­jäl­le tär­keä kumppani!
9. Ole ahke­ra, ystä­väl­li­nen ja huo­lel­li­nen. Ne omi­nais­piir­teet kan­ta­vat hedel­mää. Pyy­dä refe­rens­sit onnis­tu­neis­ta keisseistä.
10. Ei ole häpeä pyy­tää apua, tode­ta ettei yrit­tä­mi­nen ole­kaan oma jut­tu, tai teh­dä yrit­tä­mi­sen ohel­la vaik­ka osa-aikai­sia palk­ka­töi­tä. Kan­nat­taa olla ylpeä sii­tä, että yli­pään­sä uskal­taa kokeil­la ja yrittää!

Sum­ma summarum 

Itse olen onnel­li­nen yrit­tä­jä, enkä kadu pää­tös­tä­ni läh­teä palk­ka­töis­tä. Yrit­tä­jän vapaus on vali­tet­ta­vas­ti var­sin suh­teel­li­nen käsi­te, mut­ta kyl­lä jos­kus on kiva siir­tää vek­ka­ri soi­maan vähän myö­hem­mäk­si, teh­dä töi­tä yöpai­das­sa ja vas­ta­ta itse kai­kes­ta pää­tök­sen­teos­ta. Saa vaik­ka kenen­kään valit­ta­mat­ta teh­dä töi­tä jat­ku­vas­ti kor­kea­laa­tui­ses­ti, vaik­kei se aina ihan kus­tan­nus­te­ho­kas­ta olekaan 😉