Intuitio(kin) päätöksenteon taustalla

Intuitio(kin) päätöksenteon taustalla

mennessä | 25.8.2020 | Yleinen

Tutus­tuin Anne Eli­na Ako­laan pie­ni ikui­suus sit­ten opis­ke­li­joi­den solua­sun­nos­sa Hel­sin­gis­sä. Ajat­te­lin sil­loin her­kän ja tai­teel­li­sen solu­ka­ve­ri­ni teke­vän elä­män­työn­sä musii­kin tai kuva­tai­teen paris­sa. Ihai­lin hänen suun­na­ton­ta, poik­keuk­sel­lis­ta luo­vuut­taan. Soit­taes­sa­ni Anne Eli­nal­le, hän tote­si kui­ten­kin napa­kas­ti, että jokai­nen meis­tä on luo­va, ja jokai­sel­la meis­tä on myös intui­tio­ta. Luo­vuut­ta eivät käy­tä vain perin­tei­set luo­van alan toi­mi­jat, vaan sitä käyt­tä­vät myös esi­mer­kik­si iso­jen lii­key­ri­tys­ten joh­ta­jat. Oikeas­taan ihan ket­kä vain.

Anne Eli­nan oma yri­tys, Sop­hia­Sign Oy, tuot­taa kon­sul­toin­ti-, kou­lu­tus- ja coac­haus­pal­ve­lu­ja. Anne Eli­na on lisäk­si tie­to­kir­jai­li­ja, ja yksi HSP Suo­men Eri­tyis­her­kät ry:n pit­kä­ai­kai­sis­ta jäse­nis­tä sekä yhdis­tyk­sen hallintopäällikkö.

Kehit­tä­mi­nen läh­tee intui­tion kuuntelemisesta

Kysyin Anne Eli­nal­ta, miten hän kehit­tää omaa yri­tys­tään, ja miten aut­taa asiak­kai­taan näi­den kehit­tä­mis­työs­sä. Anne Eli­na ker­too läh­te­vän­sä liik­keel­le perus­asiois­ta. Intui­tio­taan pitää kuun­nel­la, kos­ka se on tär­keä osa itseoh­jau­tu­vuut­ta ja koko­nais­val­tais­ta, stra­te­gi­ses­ti jär­ke­vää ajat­te­lua. Aidos­ti itseoh­jau­tu­va ihmi­nen tun­tee sekä itsen­sä että osaa kuun­nel­la muita.
Anne Eli­nal­le tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että kehit­tä­mis­työs­sä tai ongel­maa poh­ties­saan hän kuun­te­lee sisäis­tä itse­ään vaik­ka medi­toi­mal­la. Sen jäl­keen hän kes­kus­te­lee men­to­rei­den­sa sekä yhteis­työ­kump­pa­nei­den­sa, asiak­kai­den­sa ja puo­li­son­sa kans­sa. Kuun­nel­les­saan omaa intui­tio­taan Anne Eli­na käyt­tää mm. men­to­rin­sa Alan Sea­len kehit­tä­miä val­men­nus­työ­ka­lu­ja. Käy­tän­nön toteu­tuk­ses­sa taas tar­vi­taan usein monen alan ihmi­siä, esi­mer­kik­si sovellusarkkitehteja.

Anne Eli­na muis­tut­taa, että jokai­ses­sa meis­sä on sisä­syn­tyi­nen vais­to, joka ohjaa luo­viin rat­kai­sui­hin. Yhteis­työs­sä kui­ten­kin syn­tyy vie­lä­kin parem­paa intui­tio­ta ja itseoh­jau­tu­vuut­ta. Hän koros­taa, että ulkoa­päin voi kyl­lä innos­taa kehit­tä­mi­seen, mut­ta luo­mis­työn uniik­kius läh­tee meis­tä jokai­ses­ta nime­no­maan sisäl­tä päin.
Orga­ni­saa­tioi­den kehit­tä­mi­ses­sä onkin tär­ke­ää panos­taa yksi­lön hyvin­voin­tiin ja luo­vuu­teen: ihmi­nen ensin, vas­ta sen jäl­keen saa­daan luo­vuut­ta ja tulok­sia. Pakot­ta­mal­la saa­daan hel­pos­ti aikai­sek­si vain itse­ään tois­ta­via rat­kai­su­ja, jot­ka eivät joh­da mihin­kään uuteen.

Hin­noit­te­lu ja myyn­ti on vaikeaa

Kysyin, onko jokin idea men­nyt jos­kus mön­kään. Anne Eli­na lähes purs­kah­taa nau­ruun, ja sanoo, että var­maan mel­koi­nen osa ideois­ta on men­nyt mön­kään! Poh­dim­me sitä, että jos­kus aika ei vain ole oikea, tai sit­ten koh­de­ryh­mä on vää­rin valit­tu tai pal­ve­lua ei ole mark­ki­noi­tu oikeal­la taval­la. Anne Eli­na myön­tää, että myös hin­noit­te­lu ja myyn­ti on hänel­le haastavaa.

Myyn­ti on vai­ke­aa lähes kai­kil­le, mut­ta int­ro­ver­til­le eri­tyis­her­käl­le eri­tyi­sen haas­teel­lis­ta. Jos­kus myös resurs­sit tule­vat vas­taan. Kai­kil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta toteut­taa ideoi­taan heti sel­lai­se­na kuin haluai­si. Niin­pä kun resurs­sit rajoit­ta­vat, onkin parem­pi ottaa ensin pie­niä aske­lei­ta, ja pilo­toi­da idea pienimuotoisesti.

Anne Eli­na tote­aa vie­lä coac­haa­vas­ti, että vas­toin­käy­mi­sis­tä saa­daan oppe­ja, jot­ka voi­daan kään­tää resurs­seik­si tule­vai­suu­teen. Näi­tä ideoi­ta voi varas­toi­da odot­ta­maan sopi­vaa het­keä. Kui­van hapok­kaal­la huu­mo­ril­la (Anne Eli­nan puo­li­son luon­neh­din­ta) hän tote­aa, että myös resi­liens­si kas­vaa, kun tulee tur­piin tar­peek­si kauan.

Intui­tio­työ­pa­jat edis­tä­vät ongel­man ratkaisua

Anne Eli­na ker­too hil­jan ilmes­ty­nees­sä kir­jas­saan Itseoh­jau­tu­vuus ja intui­tio, suun­nis­tus työyh­tei­sön super­voi­miin, mm. intui­tio­työ­pa­jo­jen käy­tös­tä. Hän on sovel­ta­nut ide­aa Otto Schar­me­rin Coac­hing Cicle -menetelmästä.

Täs­sä yhtei­söl­li­ses­sä työ­pa­jas­sa ollaan yhdes­sä läs­nä ja kuun­nel­laan asia­no­mis­ta­jan tilan­net­ta, tai ongel­maa, johon hen­ki­lö halu­aa rat­kai­sua. Muut voi­vat esit­tää tar­ken­ta­via kysy­myk­siä, ja tark­kail­la asian­omai­sen tun­tei­ta, elei­tä ja sanal­li­sia vih­jei­tä sekä kuun­nel­la omaa olo­ti­laan­sa. Tämän jäl­keen ollaan muu­ta­ma minuut­ti ihan hil­jaa ja kuun­nel­laan sen tuot­ta­maa mah­dol­lis­ta poten­ti­aa­lia. Ideat, visio ja var­muus voi­vat tul­la mie­leen väläh­dyk­si­nä, jot­ka on syy­tä kir­ja­ta heti ylös. Tämän jäl­keen oival­luk­set käy­dään läpi ja asia­no­mis­ta­ja tekee yhteen­ve­don esiin tul­leis­ta aja­tuk­sis­ta ja poh­tii ensim­mäis­tä askel­ta ede­tä asias­sa. Työ­pa­jas­sa voi luon­nol­li­ses­ti käyt­tää fasi­li­taat­to­ria apuna.

Anne Eli­nan kir­jas­sa on mui­ta­kin käy­tän­nön­lä­hei­siä ideoi­ta intui­tion hyö­dyn­tä­mi­seen esi­mer­kik­si stra­te­gioi­den työs­tä­mi­ses­sä. Olen­nais­ta on joka tapauk­ses­sa luot­taa sekä intui­tion voi­maan että käy­tän­nön jär­keen. Tär­ke­ää on myös pyr­kiä kehit­tä­mi­seen ja olla valp­paa­na ja liik­keel­lä. Yhte­nä mot­to­na Anne Eli­nal­la onkin Albert Eins­tei­nin vii­saus: Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving. 

Yhteisöasumisella enemmän neliöitä vähemmällä rahalla

Yhteisöasumisella enemmän neliöitä vähemmällä rahalla

mennessä | 7.7.2020 | Yleinen

Haa­veet todek­si yhtei­sö­asu­mi­sen avulla?

Asun­to­jen hin­nat ovat karan­neet var­sin­kin kas­vu­kes­kuk­sis­sa monien yksi­näis­ten ja ikäih­mis­ten käsis­tä. Haa­ve nyky­ai­kai­ses­ta ja tila­vas­ta asun­nos­ta viih­tyi­säs­sä ympä­ris­tös­sä voi kui­ten­kin toteu­tua yhtei­söl­li­sen asu­mi­sen avul­la. Jaka­mal­la asu­mis­ku­lut voi­vat nimit­täin jää­dä hyvin­kin kohtuullisiksi.

Yhtei­sö­ark­ki­teh­ti Johan­na Kero­vuo­ri ker­too, että yhtei­sö­asu­mi­seen liit­tyy kui­ten­kin pal­jon ennak­ko­luu­lo­ja. Sil­mis­sä saat­taa siin­tää näky­mä hip­pi­hör­hel­lyk­ses­tä, jos­sa vas­tuun­kan­to yhtei­sis­tä asiois­ta ja kodin huol­ta­mi­ses­ta jakaan­tuu epätasaisesti.

Peli­sään­nöis­tä sovittava

Mie­li­ku­va ei vält­tä­mät­tä ole täy­sin tuu­les­ta tem­mat­tu. Kun ihmi­set päät­tä­vät muut­taa asu­maan saman katon alle, onkin tär­ke­ää laa­tia yhtei­set peli­sään­nöt. On myös ymmär­ret­tä­vä, ettei­vät kaik­ki halua asua yhtei­sös­sä­kään jat­ku­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, vaan jot­kut kai­paa­vat hil­jai­suut­ta ja omaa rauhaa.

Moti­vaa­tio yhtei­sö­asu­mi­seen vaih­te­lee­kin. Jol­la­kin taus­tal­la on halu saa­da enem­män neliöi­tä ja asu­mi­sen laa­tua pie­nem­mäl­lä rahal­la, mut­ta usein asuk­kail­la on aito halu jakaa arki mui­den kans­sa, saa­da ehkä tur­val­li­suu­den­tun­net­ta ja vält­tää yksi­näi­syyt­tä. Osal­le yhtei­sös­sä asu­mi­nen on luon­te­va elä­män­ta­pa, osal­le vain kokei­lu tai väli­vai­he elämässä.

Yhtei­set moti­vaa­tio­te­ki­jät tunnistettava

Johan­na itse on asu­nut koko aikui­si­kän­sä yhtei­söis­sä, ja eri­kois­tu­nut aihea­lu­ee­seen jo diplo­mi­työs­sään. Hän on myös aktii­vi­nen kiin­teis­tö­si­joit­ta­ja, joka on hank­ki­nut Tam­pe­reel­ta kol­me­kin kiin­teis­töä, joi­hin on sit­ten etsi­nyt sopi­vat yhtei­sö­asuk­kaat. Näi­tä Johan­na on löy­tä­nyt mm. Face­boo­kin Kom­muu­nit kool­le -sivus­ton kautta.

Johan­na ker­too, että yhtei­sön raken­ta­mi­ses­sa on olen­nais­ta hah­mot­taa asuk­kai­den yhtei­set moti­vaa­tio­te­ki­jät. Taus­tal­la voi olla vaik­ka­pa ikäih­mis­ten yhtei­söl­li­syys tai kris­til­li­nen arvo­pe­rus­ta. Yksi Johan­nan muu­ta­mia vuo­sia sit­ten perus­ta­mis­ta yhtei­söis­tä oli yli 50-vuo­tiail­le nai­sil­le suun­nat­tu Mummokommuuni.

Yhtei­sö­asu­mi­sen näkymät

Johan­na on nyky­ään osak­kaa­na ASV Arc­tic Smart Vil­la­ge Oy:ssa, jos­sa yhtei­sö­asu­mi­sen ideoi­ta ja rat­kai­su­ja hyö­dyn­ne­tään maa­seu­dun asut­ta­mi­sek­si. Parai­kaa käyn­nis­sä ovat osuus­kun­ta­muo­toi­set äly­ky­lä­pro­jek­tit Uta­jär­vel­lä, Sodan­ky­läs­sä ja Mynämäellä.

Johan­na uskoo, että yhtei­sö­asu­mi­nen tulee lisään­ty­mään tule­vai­suu­des­sa. Myös oma koke­muk­se­ni BSR Inter­reg Osi­ris -senio­ri­ta­lou­den hank­kees­ta on, että eri­tyi­ses­ti ikäih­mi­set kai­paa­vat moni-ikä­pol­vis­ta yhtei­söl­lis­tä asumista.

Jos sopi­vaa val­mis­ta kiin­teis­töä ei löy­dy, niin vaih­toeh­dok­si voi tul­la yhtei­sö­ra­ken­ta­mi­nen. Uusis­sa kiin­teis­töis­sä on hyvä huo­mioi­da esteet­tö­myys, ja eri­lai­set älyk­käät, asu­mis­ta ja elä­mis­tä hel­pot­ta­vat digi­taa­li­set rat­kai­sut. Raken­ta­mi­sen voi mah­dol­lis­taa esi­mer­kik­si osuus­kun­ta­muo­toi­nen rahoitus.

Jos kiin­nos­tuit yhtei­sö­asu­mi­ses­ta, voit olla yhtey­des­sä Johan­naan: kerovuoren.johanna(at)gmail.com

Virtuaalinen vanhempainilta

Virtuaalinen vanhempainilta

mennessä | 30.4.2020 | Yleinen

Koro­na­vi­rus on pakot­ta­nut lap­set ja opet­ta­jat etä­kou­lui­hin, ja samal­la monet van­hem­mat las­ten­sa tukio­pet­ta­jik­si. Enti­nen reh­to­ri, nykyi­nen yrit­tä­jä Ulla Sara-aho Sovul­la Oy:sta, huo­ma­si monen tutun ole­van uudes­sa tilan­tees­sa huo­lis­saan ja väsy­nei­tä. Myös medis­ta kan­tau­tui tie­toa sii­tä, miten kuor­mit­ta­vaa onkaan, kun kou­lu on siir­ty­nyt kotei­hin ja ver­kon väli­tyk­sel­lä tapahtuvaksi.

VIR­TU­AA­LI­NEN VAN­HEM­PAIN­KO­KOUS TUO TOIVOA

Koke­nee­na työyh­tei­sö­val­men­ta­ja­na ja työ­noh­jaa­ja­na Ulla halusi aut­taa vai­keas­sa tilan­tees­sa ole­via ihmi­siä. Hän eläy­tyi kou­lu­lais­ten ja opet­ta­jien tilan­tee­seen ja teki empaat­ti­sia arvauk­sia näi­den huo­len aiheis­ta ja tun­nel­mis­ta. Ulla arva­si, että monel­la kou­lu­maa­il­mas­sa ole­val­la on ennen kaik­kea halu tul­la kuul­luk­si ja ymmär­re­tyk­si sekä saa­da koro­nan var­jos­ta­maan aikaa hie­man toivonvirettä.
Näis­tä pää­tel­mis­tä Ulla kehit­ti vir­tu­aa­li­sen van­hem­pain­ko­kouk­sen™, johon van­hem­mat ja opet­ta­jat saa­vat mak­sut­ta osal­lis­tua Zoo­min väli­tyk­sel­lä ker­ran vii­kos­sa. Ulla fasi­li­toi kokouk­set ja huo­leh­tii, että kes­kus­te­lu pysyy rakentavana.

KEHIT­TÄ­MI­NEN LÄH­TEE AIDOS­TA TARPEESTA

Ullal­le inno­voin­ti ei ole itse­tar­koi­tuk­sel­lis­ta, vaan perus­tuu aitoon tar­pee­seen ja aut­ta­mi­sen haluun. Tär­ke­ää on, että kehi­ty­si­deat ovat lin­jas­sa omien arvo­jen kans­sa. Näi­tä ovat res­to­ra­tii­vi­suus, dia­lo­gi­suus, rat­kai­su­kes­kei­syys ja holis­ti­nen ihmis­kä­si­tys. Yksi­kään idea ei ete­ne, ellei se vas­taa omia arvo­ja ja tavoitteita.
Ulla nau­rah­taa, että jos­kus ideat muhi­vat mie­les­sä vuo­sia­kin ennen toteu­tu­mis­taan, ja mones­ti kehit­tä­mi­sen ja toteut­ta­mi­sen pon­ti­me­na on jokin ulkoi­nen pak­ko. Kuten esi­mer­kik­si nyt tämä koro­na­ti­lan­ne. Ullan peri­aat­tee­na on ollut, että työyh­tei­sö­jen vai­keat asiat käsi­tel­lään kas­vok­kain. Niin­pä Sovul­las­sa vir­tu­aa­li­set työ­ka­lut ovat olleet tähän saak­ka sivu­roo­lis­sa. Koro­nan myö­tä ne oli kui­ten­kin otet­ta­va käyt­töön, ja nii­den myö­tä yri­tyk­sel­le onkin nyt raken­tu­mas­sa ihan uusia pal­ve­lu­kon­sep­te­ja ja tapo­ja toimia.

HYVÄ KIER­TÄÄ TAKAISIN!

Ulla kokee ole­van­sa kehit­tä­jä­nä yksin­te­ki­jä, mut­ta myön­tää auliis­ti tar­vit­se­van­sa pei­lik­seen ja ideoi­den­sa tes­taa­jik­si ja haas­ta­jik­si mui­ta ihmi­siä. Hänel­le ideat kon­kre­ti­soi­tu­vat, kun ne sanoo ääneen tai kir­joit­taa pape­ril­le val­miik­si liikeideoiksi.
Ideoi­ja­na Ulla on revit­te­li­jä. Hän luot­taa vah­vas­ti intui­tioon­sa, eikä epäi­le tes­ta­ta hul­luim­pia­kaan kehit­tä­mis­a­ja­tuk­si­aan. Kehit­tä­mi­nen edel­lyt­tää kui­ten­kin sopi­vaa mie­len­ti­laa ja yhteyt­tä omiin tun­tei­siin. Tähän tun­ne­ti­laan ei pää­se yli- eikä ali­kuor­mit­tu­nee­na. Ullal­le ideoin­ti on hel­poin­ta luon­non­hel­mas­sa, pois­sa kai­kes­ta tur­has­ta hälystä.
Kehit­tä­mi­ses­sä hän ei mene raha edel­lä, mut­ta tote­aa, että kyl­lä yrit­tä­jän on saa­ta­va työs­tään elan­to. Jos­kus voi kui­ten­kin teh­dä asioi­ta myös mak­sut­ta, ja luot­taa sii­hen, että hyvä kier­tää takaisin.

SENIORITALOUS HAASTAA YRITYKSIÄ KEHITTÄMÄÄN PALVELUJAAN JA TUOTTEITAAN UUSIKSI

SENIORITALOUS HAASTAA YRITYKSIÄ KEHITTÄMÄÄN PALVELUJAAN JA TUOTTEITAAN UUSIKSI

mennessä | 19.3.2020 | Yleinen

”Ryh­mäm­me ehdot­taa, että kau­pun­kiin perus­tet­tai­siin kort­te­li­bus­si, joka avus­tai­si ikäih­mi­siä vaik­ka­pa tie­to­ko­ne­asiois­sa tai toi­si kau­pas­ta tila­tut ruo­ka­kas­sit lähem­mäk­si. Niin ja se voi­si ilmoit­taa tulos­taan musii­kil­la jää­te­lö­au­ton tyy­liin. Musiik­ki voi­si olla jokin pät­kä Rol­ling Sto­ne­sin var­hais­tuo­tan­nos­ta!” ehdot­taa eräs yli 80-vuo­tias inno­vaa­tio­työ­pa­jan osal­lis­tu­ja ryh­män­sä palveluideaa. 

Senio­rit maa­il­man kol­man­nek­si suu­rin kuluttajaryhmä

Olin vetä­mäs­sä Rii­hi­mäel­lä yhtä lukui­sis­ta senio­ri­ta­lou­den työ­pa­jois­ta, joi­ta jär­jes­te­tään BSR Inter­reg Osi­ris-hank­keen myö­tä Suo­mes­sa ja muis­sa Itä­me­ren mais­sa. Tilas­to­jen mukaan Euroo­pan senio­ri­ta­lous (Sil­ver Eco­no­my), eli yli 50-vuo­ti­aat kulut­ta­jat, on jo nyt mer­ki­tyk­sel­tään maa­il­man kol­man­nek­si suu­rin asia­kas­ryh­mä. Taka­na ovat enää vain Yhdys­val­tain ja Kii­nan talou­det. Sel­vää on, että senio­ri­ta­lous kas­vaa kovaa vauh­tia kai­kis­sa län­si­mais­sa, OECD:n mukaan Suo­mes­sa nopeimmin. 

Haas­tee­na on, ettei tämä kulut­ta­ja­ryh­mä ole ollen­kaan yhte­näi­nen tar­peil­taan ja toi­veil­taan. Onkin tär­ke­ää kysyä senio­reil­ta itsel­tään, mitä he halua­vat. Työ­elä­män­sä kyp­säs­sä vai­hees­sa ole­vil­la on täy­sin eri elä­män­ti­lan­ne tar­pei­neen, kuin vaik­ka­pa hei­dän edel­leen elos­sa ole­vil­la van­hem­mil­laan. Iäk­käim­mil­lä pal­ve­lu­jen tar­ve kes­kit­tyy yleen­sä sosi­aa­li- ja ter­vey­den­hoi­toon. Nuo­rem­mil­la, plus 50-vuo­tiail­la taas lukui­siin mui­hin asioihin. 

Hei­dän elä­mäs­sään monil­la on tilan­ne, jos­sa on huo­leh­dit­ta­va omis­ta iäk­käis­tä van­hem­mis­ta ja samal­la tuet­ta­va aikuis­tu­nei­ta lap­sia, poh­dit­ta­va muut­toa kool­taan pie­nem­pään ja teke­mi­sen näkö­kul­mas­ta hel­pom­paan asu­mis­muo­toon, yllä­pi­det­tä­vä kun­toa, jos­sa fysiik­ka alkaa vää­jää­mät­tä rapis­tua nopeas­sa tah­dis­sa ja opis­kel­ta­va jat­ku­vas­ti uusia asioi­ta, jot­ta pysyi­si työ­elä­mäs­sä nuo­rem­pien tahdissa. 

Mis­tä sisäl­töä elä­mään työ­uran päät­ty­mi­sen jälkeen?

Yli 10 vuot­ta sit­ten teh­dys­sä tut­ki­muk­ses­sa haas­ta­tel­tiin elä­köi­ty­nei­tä joh­ta­jia Poh­jois­mais­sa. Vas­taus­ten perus­teel­la eri­tyi­ses­ti Suo­mes­sa joh­ta­jien elä­mä oli aiem­min poh­jau­tu­nut työn muka­naan tuo­maan sosi­aa­li­seen elä­mään. Eläk­keel­le jää­mi­sen jäl­keen vas­tas­sa oli­kin yhtäk­kiä tyh­jiö samaan tapaan kuin monel­la urhei­li­jal­la aktii­viu­ran päät­ty­mi­sen jäl­keen. Tär­keä tun­ne omas­ta mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä yhtei­söl­le kato­si. Tämä kos­ket­taa toden­nä­köi­ses­ti mon­taa muu­ta­kin kat­so­mat­ta työ­elä­mä­ai­kai­seen asemaan.

Kol­man­nen sek­to­rin vapaa­eh­tois­toi­mi­jois­ta suu­ri osa on kes­ki-iän ylit­tä­nei­tä nai­sia. Heil­le vapaa­eh­tois­työ tuo uusia sosi­aa­li­sia kon­tak­te­ja ja mer­ki­tyk­sel­li­syy­den tun­net­ta työ­uran päät­ty­mi­sen jäl­keen. Myös mie­het oli­si hyvä akti­voi­da mukaan tähän toi­min­taan. Monel­la oli­si suku­puo­leen kat­so­mat­ta edel­leen annet­ta­vaa myös työ­elä­mään, yri­tys­toi­min­taan tai vaik­ka­pa poliit­ti­seen päätöksentekoon.

Haa­vee­na moni­su­ku­pol­vi­nen digia­vus­tei­nen asuminen

Hank­keen työ­pa­jois­sa osal­lis­tu­jia on kut­sut­tu kehit­tä­mis­tal­koi­siin mukaan eri yri­tyk­sis­tä, tut­ki­mus- ja kou­lu­tusor­ga­ni­saa­tiois­ta, kun­tien vir­ka­mie­his­tös­tä, yri­tys­neu­von­ta­jär­jes­töis­tä ja elä­keyh­dis­tyk­sis­tä, van­hus­neu­vos­tois­ta ja ikä­raa­deis­ta. Olem­me yhdes­sä kehi­tel­leet yli 50 senio­reil­le suun­nat­tua tuo­te-, pal­ve­lu- tai lii­ke­mal­li-ide­aa. Monien ideoi­den taus­tal­la on pyr­ki­mys sii­hen, että ikään­ty­vä voi­si asua mah­dol­li­sim­man pit­kään koto­na. Tuke­na täs­sä voi­si­vat olla muis­tia tuke­vat apu­lait­teet, sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä mah­dol­lis­ta­vat vir­tu­aa­li­sei­nät, ter­vey­den­ti­laa val­vo­vat mit­ta­rit tai vaik­ka­pa moni­su­ku­pol­vi­nen, yhtei­söl­li­nen asu­mi­nen. Seu­raa voi­si ideoi­den perus­teel­la hakea vaik­ka talo­yh­tiön ”Tin­de­ris­tä” tai vie­res­sä keh­rää­väs­tä help­po­hoi­toi­ses­ta robottikissasta. 

Täl­lä het­kel­lä poh­dim­me, miten par­hai­ta ideoi­ta voi­si rahoit­taa. Ovat­ko ideat sel­lai­sia, joi­ta tuli­si rahoit­taa jul­ki­sin varoin vai tuli­si­ko rahoi­tuk­sen olla mark­ki­naeh­tois­ta. Miten yli­pään­sä saa­da yri­tyk­set innos­tu­maan täs­tä asia­kas­po­ten­ti­aa­lis­ta? Vuo­si sit­ten Itä­me­ren mais­sa laa­di­tun mark­ki­na­tut­ki­muk­sen perus­teel­la näyt­täi­si, ettei­vät yri­tyk­set pitäi­si senio­ri­ta­lout­ta kiin­nos­ta­va­na sen kas­vus­ta huo­li­mat­ta. Sen koh­de­ryh­mä näh­dään edel­leen sosi­aa­li- ja ter­veys­sek­to­rin asiak­kai­na, eikä aktii­vi­si­na toi­mi­joi­na ja kulut­ta­ji­na. Meil­lä onkin edes­säm­me iso asen­ne­muu­tos monel­la­kin eri tasolla. 

_______________

EU Inter­reg -pro­jek­ti Osi­rik­ses­sa edis­te­tään senio­ri­ta­lou­den kehit­ty­mis­tä. Sen pää­ta­voit­tee­na on edis­tää äly­käs­tä, kes­tä­vää ja osal­lis­ta­vaa senio­ri­ta­lou­den kehi­tys­tä Itä­me­ren mai­den alu­eel­la. Hank­kees­sa ovat muka­na Suo­mes­sa Rii­hi­mäen Tilat ja Kehi­tys sekä Hämeen Ammat­ti­kor­kea­kou­lu. Lisää tie­toa koti­si­vuil­ta https://www.osiris-smartsilvereconomy.eu/

Eräs tarina sukupolvenvaihdoksesta, joka ei mennyt nappiin: kopiointinarikasta kirjapainoksi ja siitä graafisen alan painotaloksi

Eräs tarina sukupolvenvaihdoksesta, joka ei mennyt nappiin: kopiointinarikasta kirjapainoksi ja siitä graafisen alan painotaloksi

mennessä | 1.3.2020 | Yleinen

”No en enää teki­si samoin!” puus­kah­taa Kim­mo, joka ker­too esi­mer­kin vai­keas­ta suku­pol­ven vaih­dok­ses­ta. Kehit­tä­mi­si­deois­ta kysyes­sä­ni sain sar­kas­ti­sen vas­tauk­sen, että kun­pa oli­si­kin kehitetty!

Nopea kas­vu joh­ti epä­ter­vee­seen velkaantumiseen

Kaik­ki läh­ti liik­keel­le sii­tä, kun Kim­mon mat­ka­toi­mis­toa vetä­vä isä huo­ma­si, että kopio­pa­pe­ria kului pal­jon niin mat­ka­li­puis­sa kuin opis­ke­li­joi­den luen­toai­neis­tois­sa­kin. Hän perus­ti 70-luvul­la Tam­pe­reen yli­opis­ton nur­kil­le pie­nen kopioin­ti­na­ri­kan, jos­ta opis­ke­li­jat ja yli­opis­ton hen­ki­lös­tö sai­vat nopeas­ti mukaan­sa laa­duk­kai­ta kopioi­ta. Myö­hem­min mukaan yri­tyk­seen tuli­vat vai­mo sekä viik­ko­ra­ho­ja hamua­va Kimmo-poika.

Vuo­sien mit­taan asia­kas­kun­ta, hen­ki­lös­tö sekä pal­ve­lut laa­je­ni­vat, ja samal­la tie­tys­ti myös lii­ke­vaih­to kas­voi. Kim­mo naut­ti tulok­sis­ta viet­tä­mäl­lä ilois­ta elä­mää kave­rei­den­sa kans­sa ja har­ras­ta­mal­la rata-autoi­lua Suo­men huipulla. 

Toi­min­nan kas­vaes­sa van­hem­mil­le tuli tar­vet­ta inves­toi­da uusiin tiloi­hin ja konei­siin, mikä edel­lyt­ti rei­pas­ta lai­nan­ot­toa. 1980-luvul­la suur­ta suo­sio­ta saa­nut valuut­ta­lai­na tun­tui eri­tyi­sen fik­sul­ta ideal­ta, kun­nes totuus lai­naeh­dois­ta pal­jas­tui; mark­ka deval­voi­tiin, korot nousi­vat pil­viin ja Suo­meen iski 90-luvun vaih­teen syvä lama. 

Pai­noa­lal­la kil­pai­lu muut­tui epä­ter­veek­si, kun kaik­ki yri­tyk­set tais­te­li­vat eloon­jää­mi­ses­tään lii­an hal­voil­la hin­noil­la. Kim­mon isän fir­mas­sa kui­ten­kin tilan­tees­ta sel­vit­tiin otta­mal­la lisää vel­kaa, teke­mäl­lä entis­tä kovem­paa töi­tä ja varo­mal­la uusia inves­toin­te­ja. Big mis­ta­ke!, voi­si tode­ta jäl­ki­vii­saa­na. Seu­rauk­se­na oli nimit­täin kone­kan­nan van­he­ne­mi­nen, yrit­tä­jien väsy­mi­nen ja sai­ras­te­lu sekä vel­kaan­tu­mi­sen (myös vero­vel­kaan­tu­mi­sen) syveneminen. 

Tule apuun Kimmo!

Täs­sä vai­hees­sa apuun kut­sut­tiin per­heen poi­ka. Täl­lä kun oli osaa­mis­ta enem­män kuin kes­ki­mää­räi­sel­lä mat­ti mei­kä­läi­sel­lä. Kim­mo oli nuo­ri kaup­pa­tie­teen mais­te­ri, lii­ke­toi­min­taan eri­kois­tu­nut asian­tun­ti­ja, jär­jes­tö­jy­rä ja parin­kin pai­kal­li­sen yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen enti­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja. Niin­pä yri­tyk­ses­tä teh­tiin vuo­si­tu­han­nen alus­sa lii­ke­toi­min­ta­kaup­pa ja van­hem­mat astui­vat toi­min­nas­ta syrjään. 

Kim­mol­la siis riit­ti run­saas­ti lii­ke­toi­min­tao­saa­mis­ta, mut­ta ei täyt­tä ymmär­rys­tä sii­tä, kuin­ka syväs­sä ahdin­gos­sa yri­tys todel­li­suu­des­sa oli, tai kuin­ka suu­res­sa mur­rok­ses­sa pai­noa­la yli­pään­sä tuli­si kamp­pai­le­maan tule­vi­na vuo­si­na. Hyvien suh­tei­den ja uskot­ta­vuu­ten­sa ansios­ta Kim­mo ja hänen vai­mon­sa sekä yhtiö­kump­pa­nin­sa sai­vat vie­lä lai­naa. Sen avul­la voi­tiin inves­toi­da uusiin konei­siin. Asiak­kai­ta riit­ti ja omis­ta­jat pai­noi­vat pit­kää päi­vää. Jous­ta­vuu­des­ta ker­toi, että puhe­li­met pidet­tiin auki 24/7 ja pai­no­ti­lauk­siin rea­goi­tiin nopeas­ti vaik­ka­pa kes­kel­lä yötä. 

Fak­ta kui­ten­kin oli, että yri­tyk­ses­sä oli lii­kaa vel­kaa, eikä kapa­si­teet­ti riit­tä­nyt tuo­tan­toon, jol­la lii­ke­vaih­toa, saa­ti tuot­toa oli­si saa­tu riit­tä­väs­ti aikaan. Nyt seu­raa­va­kin suku­pol­vi alkoi väsyä ja sai­ras­tel­la. Tuli aika myy­dä yri­tys eteen­päin ja jat­kaa mat­kaa. Uusi muo­dos­tu­nut yri­tys sai koko­naan uuden asia­kas­kun­nan ja pys­tyi inves­toi­maan enem­män. Jon­kin ajan kulut­tua Kim­mo tosin huo­ma­si teke­vän­sä niin pal­jon kon­sul­toin­tia yri­tyk­sel­le, joka oli osta­nut hänel­tä fir­man, että hän siir­tyi sin­ne palkkatöihin. 

Mitä sit­ten oli­si pitä­nyt teh­dä? Mitä jäi huomaamatta?

Kim­mo tote­aa, että toi­mia­la on muut­tu­nut 70-luvun jäl­keen poik­keuk­sel­li­sen rajus­ti. Kir­ja­pai­nois­sa on siir­ryt­ty käsi­la­to­mi­ses­ta digi­pai­noon, ja enti­sis­tä amma­tis­taan ylpeis­tä käsi­työ­läi­sis­tä on tul­lut tulos­ta­jia ja ohjelmoijia. 

Asia­kas­tar­peet ovat kir­ja­voi­tu­neet ja muut­tu­neet vaa­ti­vim­mik­si. Bulk­ki­ta­va­raa ei kan­na­ta enää pai­naa, eikä enti­sa­jan tuo­te­ka­ta­lo­ge­ja pai­na­te­ta enää juu­ri muu­al­la kuin Ikeas­sa. Kir­ja­pai­noa­la on nyky­ään graa­fis­ta alaa, ja ammat­ti­lii­ton toi­min­ta­kin on muut­tu­nut hillitymmäksi.

Myös print­ti­tek­niik­ka on muut­tu­nut äly­pai­na­mi­sek­si. Jos aiem­min tulos­tet­tiin vain pape­ria, niin nyt teh­dään myös 3D:llä val­mii­ta kol­miu­lot­tei­sia tuot­tei­ta. Yri­tyk­sen alkuai­koi­na opis­ke­li­jat toi­vat käsin­kir­joi­te­tut luen­to­muis­tiin­pa­non­sa kopio­lai­tok­sel­le, mut­ta eivät enää. Teks­tit kir­joi­te­taan joko suo­raan koneel­le tai jat­kos­sa äly­ky­näl­lä äly­pa­pe­ril­le, joka kopioi ja lähet­tää teks­tit saman tein näyt­tö­päät­teel­le. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa tuo­tos­ta on help­poa jakaa netin kaut­ta muil­le. Kopio­lai­tok­sia täs­sä puu­has­sa ei enää juu­ri­kaan tarvita.

Näin jäl­keen­päin voi kui­ten­kin tode­ta, että ”suku­pol­ven­vaih­dos” pelas­ti alku­pe­räi­sil­le yrit­tä­jil­le sääl­li­sen van­huu­den eläk­kei­neen ilman kom­man­diit­tiyh­tiön kon­kurs­sia ja omai­suu­den menet­tä­mis­tä sitä kaut­ta. Lisäk­si yri­tyk­sen työn­te­ki­jät sai­vat pitää työ­paik­kan­sa. Yhteis­kun­nal­li­ses­ti rat­kai­sut oli­vat siis hyvin­kin kannattavia.

Menes­ty­mi­nen alal­la on mahdollista

Kim­mon mukaan alal­la voi edel­leen menes­tyä. Se edel­lyt­tää yrit­tä­jil­tä valp­paut­ta toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tok­siin, muun­tau­tu­mis­ky­kyä, eri­kois­tu­mis­ta sekä vah­vaa taset­ta, joka mah­dol­lis­taa investoinnit.
Toi­mis­tot eivät vie­lä­kään ole pape­rit­to­mia, ja esit­tei­tä ja käyn­ti­kort­te­ja pai­na­te­taan edel­leen. Lain­sää­dän­tö­kin edel­lyt­tää lait­teil­ta tie­to- ja varoi­tus­tar­ro­ja. Lisäk­si alal­la kil­pai­lu on vähen­ty­nyt roi­mas­ti, ja sen myö­tä hin­ta­ta­so­kin on ter­veh­ty­nyt. Toi­voa siis on!