Eräs tarina sukupolvenvaihdoksesta, joka ei mennyt nappiin: kopiointinarikasta kirjapainoksi ja siitä graafisen alan painotaloksi

Eräs tarina sukupolvenvaihdoksesta, joka ei mennyt nappiin: kopiointinarikasta kirjapainoksi ja siitä graafisen alan painotaloksi

”No en enää teki­si samoin!” puus­kah­taa Kim­mo, joka ker­too esi­mer­kin vai­keas­ta suku­pol­ven vaih­dok­ses­ta. Kehit­tä­mi­si­deois­ta kysyes­sä­ni sain sar­kas­ti­sen vas­tauk­sen, että kun­pa oli­si­kin kehitetty!

Nopea kas­vu joh­ti epä­ter­vee­seen velkaantumiseen

Kaik­ki läh­ti liik­keel­le sii­tä, kun Kim­mon mat­ka­toi­mis­toa vetä­vä isä huo­ma­si, että kopio­pa­pe­ria kului pal­jon niin mat­ka­li­puis­sa kuin opis­ke­li­joi­den luen­toai­neis­tois­sa­kin. Hän perus­ti 70-luvul­la Tam­pe­reen yli­opis­ton nur­kil­le pie­nen kopioin­ti­na­ri­kan, jos­ta opis­ke­li­jat ja yli­opis­ton hen­ki­lös­tö sai­vat nopeas­ti mukaan­sa laa­duk­kai­ta kopioi­ta. Myö­hem­min mukaan yri­tyk­seen tuli­vat vai­mo sekä viik­ko­ra­ho­ja hamua­va Kimmo-poika.

Vuo­sien mit­taan asia­kas­kun­ta, hen­ki­lös­tö sekä pal­ve­lut laa­je­ni­vat, ja samal­la tie­tys­ti myös lii­ke­vaih­to kas­voi. Kim­mo naut­ti tulok­sis­ta viet­tä­mäl­lä ilois­ta elä­mää kave­rei­den­sa kans­sa ja har­ras­ta­mal­la rata-autoi­lua Suo­men huipulla. 

Toi­min­nan kas­vaes­sa van­hem­mil­le tuli tar­vet­ta inves­toi­da uusiin tiloi­hin ja konei­siin, mikä edel­lyt­ti rei­pas­ta lai­nan­ot­toa. 1980-luvul­la suur­ta suo­sio­ta saa­nut valuut­ta­lai­na tun­tui eri­tyi­sen fik­sul­ta ideal­ta, kun­nes totuus lai­naeh­dois­ta pal­jas­tui; mark­ka deval­voi­tiin, korot nousi­vat pil­viin ja Suo­meen iski 90-luvun vaih­teen syvä lama. 

Pai­noa­lal­la kil­pai­lu muut­tui epä­ter­veek­si, kun kaik­ki yri­tyk­set tais­te­li­vat eloon­jää­mi­ses­tään lii­an hal­voil­la hin­noil­la. Kim­mon isän fir­mas­sa kui­ten­kin tilan­tees­ta sel­vit­tiin otta­mal­la lisää vel­kaa, teke­mäl­lä entis­tä kovem­paa töi­tä ja varo­mal­la uusia inves­toin­te­ja. Big mis­ta­ke!, voi­si tode­ta jäl­ki­vii­saa­na. Seu­rauk­se­na oli nimit­täin kone­kan­nan van­he­ne­mi­nen, yrit­tä­jien väsy­mi­nen ja sai­ras­te­lu sekä vel­kaan­tu­mi­sen (myös vero­vel­kaan­tu­mi­sen) syveneminen. 

Tule apuun Kimmo!

Täs­sä vai­hees­sa apuun kut­sut­tiin per­heen poi­ka. Täl­lä kun oli osaa­mis­ta enem­män kuin kes­ki­mää­räi­sel­lä mat­ti mei­kä­läi­sel­lä. Kim­mo oli nuo­ri kaup­pa­tie­teen mais­te­ri, lii­ke­toi­min­taan eri­kois­tu­nut asian­tun­ti­ja, jär­jes­tö­jy­rä ja parin­kin pai­kal­li­sen yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen enti­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja. Niin­pä yri­tyk­ses­tä teh­tiin vuo­si­tu­han­nen alus­sa lii­ke­toi­min­ta­kaup­pa ja van­hem­mat astui­vat toi­min­nas­ta syrjään. 

Kim­mol­la siis riit­ti run­saas­ti lii­ke­toi­min­tao­saa­mis­ta, mut­ta ei täyt­tä ymmär­rys­tä sii­tä, kuin­ka syväs­sä ahdin­gos­sa yri­tys todel­li­suu­des­sa oli, tai kuin­ka suu­res­sa mur­rok­ses­sa pai­noa­la yli­pään­sä tuli­si kamp­pai­le­maan tule­vi­na vuo­si­na. Hyvien suh­tei­den ja uskot­ta­vuu­ten­sa ansios­ta Kim­mo ja hänen vai­mon­sa sekä yhtiö­kump­pa­nin­sa sai­vat vie­lä lai­naa. Sen avul­la voi­tiin inves­toi­da uusiin konei­siin. Asiak­kai­ta riit­ti ja omis­ta­jat pai­noi­vat pit­kää päi­vää. Jous­ta­vuu­des­ta ker­toi, että puhe­li­met pidet­tiin auki 24/7 ja pai­no­ti­lauk­siin rea­goi­tiin nopeas­ti vaik­ka­pa kes­kel­lä yötä. 

Fak­ta kui­ten­kin oli, että yri­tyk­ses­sä oli lii­kaa vel­kaa, eikä kapa­si­teet­ti riit­tä­nyt tuo­tan­toon, jol­la lii­ke­vaih­toa, saa­ti tuot­toa oli­si saa­tu riit­tä­väs­ti aikaan. Nyt seu­raa­va­kin suku­pol­vi alkoi väsyä ja sai­ras­tel­la. Tuli aika myy­dä yri­tys eteen­päin ja jat­kaa mat­kaa. Uusi muo­dos­tu­nut yri­tys sai koko­naan uuden asia­kas­kun­nan ja pys­tyi inves­toi­maan enem­män. Jon­kin ajan kulut­tua Kim­mo tosin huo­ma­si teke­vän­sä niin pal­jon kon­sul­toin­tia yri­tyk­sel­le, joka oli osta­nut hänel­tä fir­man, että hän siir­tyi sin­ne palkkatöihin. 

Mitä sit­ten oli­si pitä­nyt teh­dä? Mitä jäi huomaamatta?

Kim­mo tote­aa, että toi­mia­la on muut­tu­nut 70-luvun jäl­keen poik­keuk­sel­li­sen rajus­ti. Kir­ja­pai­nois­sa on siir­ryt­ty käsi­la­to­mi­ses­ta digi­pai­noon, ja enti­sis­tä amma­tis­taan ylpeis­tä käsi­työ­läi­sis­tä on tul­lut tulos­ta­jia ja ohjelmoijia. 

Asia­kas­tar­peet ovat kir­ja­voi­tu­neet ja muut­tu­neet vaa­ti­vim­mik­si. Bulk­ki­ta­va­raa ei kan­na­ta enää pai­naa, eikä enti­sa­jan tuo­te­ka­ta­lo­ge­ja pai­na­te­ta enää juu­ri muu­al­la kuin Ikeas­sa. Kir­ja­pai­noa­la on nyky­ään graa­fis­ta alaa, ja ammat­ti­lii­ton toi­min­ta­kin on muut­tu­nut hillitymmäksi.

Myös print­ti­tek­niik­ka on muut­tu­nut äly­pai­na­mi­sek­si. Jos aiem­min tulos­tet­tiin vain pape­ria, niin nyt teh­dään myös 3D:llä val­mii­ta kol­miu­lot­tei­sia tuot­tei­ta. Yri­tyk­sen alkuai­koi­na opis­ke­li­jat toi­vat käsin­kir­joi­te­tut luen­to­muis­tiin­pa­non­sa kopio­lai­tok­sel­le, mut­ta eivät enää. Teks­tit kir­joi­te­taan joko suo­raan koneel­le tai jat­kos­sa äly­ky­näl­lä äly­pa­pe­ril­le, joka kopioi ja lähet­tää teks­tit saman tein näyt­tö­päät­teel­le. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa tuo­tos­ta on help­poa jakaa netin kaut­ta muil­le. Kopio­lai­tok­sia täs­sä puu­has­sa ei enää juu­ri­kaan tarvita.

Näin jäl­keen­päin voi kui­ten­kin tode­ta, että ”suku­pol­ven­vaih­dos” pelas­ti alku­pe­räi­sil­le yrit­tä­jil­le sääl­li­sen van­huu­den eläk­kei­neen ilman kom­man­diit­tiyh­tiön kon­kurs­sia ja omai­suu­den menet­tä­mis­tä sitä kaut­ta. Lisäk­si yri­tyk­sen työn­te­ki­jät sai­vat pitää työ­paik­kan­sa. Yhteis­kun­nal­li­ses­ti rat­kai­sut oli­vat siis hyvin­kin kannattavia.

Menes­ty­mi­nen alal­la on mahdollista

Kim­mon mukaan alal­la voi edel­leen menes­tyä. Se edel­lyt­tää yrit­tä­jil­tä valp­paut­ta toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tok­siin, muun­tau­tu­mis­ky­kyä, eri­kois­tu­mis­ta sekä vah­vaa taset­ta, joka mah­dol­lis­taa investoinnit.
Toi­mis­tot eivät vie­lä­kään ole pape­rit­to­mia, ja esit­tei­tä ja käyn­ti­kort­te­ja pai­na­te­taan edel­leen. Lain­sää­dän­tö­kin edel­lyt­tää lait­teil­ta tie­to- ja varoi­tus­tar­ro­ja. Lisäk­si alal­la kil­pai­lu on vähen­ty­nyt roi­mas­ti, ja sen myö­tä hin­ta­ta­so­kin on ter­veh­ty­nyt. Toi­voa siis on!

Karvakuonojen hyvinvointipalvelut lisääntyvät vauhdilla

Karvakuonojen hyvinvointipalvelut lisääntyvät vauhdilla

Koi­rat, nuo rak­kaat per­heen­jä­se­net ovat nyky­ään myös suu­ri lii­ke­toi­min­nal­li­nen koh­de­ryh­mä. Eri­lai­set koi­ril­le (ja nii­den omis­ta­jil­le) suun­na­tut pal­ve­lut kehit­ty­vät­kin nopeasti.

Tänään ystä­vä­ni Theo-puu­de­li oli kun­tou­tu­mas­sa vesi­kä­ve­lyl­lä Pet-Vet Ortos­sa, Turus­sa. Kun­tou­tus­puol­ta vetä­vä koi­rien hyvin­voin­tiy­rit­tä­jä Anni­ka Hima­nen Canis Sanuk­ses­ta mai­nit­si, että hänen pal­ve­lui­hin­sa kuu­lu­vat vesi­te­ra­pian lisäk­si myös mm. koi­ra­hie­ron­ta, kun­to­suun­ni­tel­mat ja ravintoneuvonta.

Koi­rien hyvin­voin­tiy­rit­tä­jä Anni­ka Hima­nen Canis Sanuksesta

Anni­ka ker­toi saa­van­sa toi­min­taan­sa uut­ta tie­toa alan edel­lä­kä­vi­jä­maas­ta Englan­nis­ta, jos­sa koi­rien hyvin­voin­tiin on kiin­ni­tet­ty huo­mio­ta jo pit­kään. Myös Yhdys­val­lois­sa kehi­te­tään koko ajan uut­ta, mut­ta siel­tä saa­ta­vaan tie­toon on suh­tau­dut­ta­va läh­de­kriit­ti­ses­ti. Inno­vaa­tioi­den taso on kir­ja­va lois­to­ju­tuis­ta huu­haa­han saak­ka. Tär­keä­nä tie­to­ka­na­va­na Anni­kal­le ovat myös alan kan­sain­vä­li­set webinaarit. 

Monet koi­ra­hoi­dot ovat saman­ta­pai­sia kuin ihmi­sil­le­kin suun­na­tut, mut­ta yksi tär­keim­mis­tä bench­mark­kaus­koh­teis­ta on hevo­sa­la. Siel­lä on perin­tei­ses­ti liik­ku­nut iso raha, joten myös hevos­ten hyvin­voin­nin kehit­tä­mi­seen ja tuo­tein­no­voin­tiin on panos­tet­tu paljon.

Tois­tai­sek­si koi­rien hyvin­voin­tia kos­ke­val­la alal­la ei ole mitään yhteis­tä kat­to­jär­jes­töä tai net­tia­lus­taa, vaan koi­ra­fys­sa­rit, koi­ra­hie­ro­jat jne. ovat kukin omien yhdis­tys­ten­sä alla. Täs­sä oli­si­kin aihet­ta kehittämiseen!

Muotoilija Pystynen etsii tulevaisuuden ratkaisut menneisyydestä ammentaen

Muotoilija Pystynen etsii tulevaisuuden ratkaisut menneisyydestä ammentaen

Toi­mis­to­naa­pu­ri­ni Erno Pys­ty­nen on nopea­liik­kei­nen mies. Tör­mä­sim­me syk­syn mit­taan vähän väliä työ­huo­nei­tam­me yhdis­tä­väl­lä käy­tä­väl­lä, ja mie­hel­lä oli aina jotain kan­net­ta­vaa kai­na­los­saan. Täy­tyi­hän sitä kysyä, min­kä alan mie­hiä hän oikein on. Vas­tauk­sek­si sain savo­lai­sit­tain, että hän pys­tyy mihin vain ja osaa sanoa myös, jos ei pys­ty, kos­ka suku­ni­mi on Pystyn(en).

Detal­jeil­le herk­kä muo­toi­li­ja ja kuvanveistäjä

Nuo­re­na Mik­ke­lis­sä asues­saan Erno teki mini­veis­tok­sia, luki ins­pi­roi­via kir­jo­ja ja innos­tui mag­ne­tis­mis­ta. Kal­lion ilmai­su­tai­teen lukion jäl­keen hän opis­ke­li mik­ro­me­ka­niik­kaa ja val­mis­tui kel­lo­se­päk­si. Sil­le alal­le hän perus­ti toi­mi­ni­mi­sen yri­tyk­sen­sä­kin seit­se­män vuot­ta sit­ten. Puuse­päk­si hän on opis­kel­lut itse­näi­ses­ti ja nyt vie­lä vii­meis­te­lee muo­toi­lua­lan opin­to­jaan Turun amk:ssa. Lisäk­si Erno on kuvan­veis­tä­jä, jon­ka töis­sä näkyy detal­jeil­le her­kän kel­lo­se­pän taus­ta; työt on teh­ty pie­tee­til­lä ja yksi­tyis­koh­tiin on paneu­dut­tu vii­mei­sen pääl­le. Esi­merk­ki­nä sii­tä on Wäi­nö Aal­to­sen museos­sa parai­kaa näyt­teil­lä ole­va teos, jos­sa hei­lu­ri leik­kii mah­dol­li­suu­del­la pysäyt­tää aika.
Ernol­le on tär­ke­ää teke­mi­nen, yllä­tyk­set ja ihme­tyk­set asioi­den edes­sä sekä kyky ymmär­tää ana­lo­gian kaut­ta digi­taa­lis­ta maa­il­maa. Luo­vuut­ta ja ideoi­ta Erno ammen­taa mm. men­nei­syy­des­tä. Hän tun­nus­tau­tuu muo­toi­lun klas­si­koi­den, kuten Eame­sin ja Bau­hausin ihai­li­jak­si. Hän pitää roh­keis­ta yhdis­tel­mis­tä, sel­keis­tä lin­jois­ta ja hyväs­tä mate­ri­aa­lien käytöstä. 

Ver­kos­tois­sa kah­vit­te­lu avaa aja­tuk­set ideoille

Erno on muka­na myös eri­lai­sis­sa pai­kal­lis- ja kan­sain­vä­li­sis­sä ver­kos­tois­sa, kuten Video­kaf­fe-yhtei­sös­sä, jon­ka kan­ta­va­na tee­ma­na on tut­kia moder­nin tek­no­lo­gian ja perin­tei­sen käsi­työn yhdis­tä­mis­tä. Kah­vin äärel­lä on hyvä jakaa aja­tuk­sia, arvo­ja ja tren­de­jä sekä ideoi­da kokei­le­vaa tai­det­ta tai suun­ni­tel­la käy­tän­nön­lä­heis­tä tilasuunnittelua.
Erno suun­nit­te­lee ja tekee nyky­ään pal­jon huo­ne­ka­lu­ja, mut­ta on muka­na myös mm. tila­suun­nit­te­lua teke­väs­sä muo­toi­li­ja­ver­kos­to Nestå­reis­sa, jos­sa kol­men muo­toi­li­jan eri­kois­osaa­mi­set ja käden­tai­dot tuot­ta­vat tulok­sek­si enem­män kuin osien­sa summan.

Vaih­toeh­to­ja kulutusyhteiskunnalle

Ernon arvoi­na ovat uniik­kius ja kes­tä­vyys, halu tar­jo­ta vaih­toeh­to­ja kulu­tusyh­teis­kun­nal­le. Käden­tai­dot eivät kui­ten­kaan pois­sul­je nyky­tek­no­lo­gian hyö­dyn­tä­mis­tä tuot­teen val­mis­tuk­ses­sa. Moni näky­mät­tö­miin jää­vä tois­tu­va, pit­käl­li­nen ja mekaa­ni­nen työ­vai­he on vain jär­ke­vää teh­dä laser­leik­ku­rin tai CNC:n avul­la. Se sääs­tää teki­jäl­le aikaa ja asiak­kaal­le rahaa. Näin käden­tai­ta­ja voi paneu­tua käden ja sil­män yhteis­työ­tä vaa­ti­vaan viimeistelyvaiheeseen.

Ernon mie­les­tä on olen­nais­ta ottaa asia­kas mukaan alku­vai­heen suun­nit­te­luun, mikä tie­tys­ti on haas­te ja ris­ki. Asiak­kaan aset­ta­mi­nen kes­ki­öön kui­ten­kin kan­nat­taa. Kun asia­kas voi ker­toa, mitä hän halu­aa ja mil­lä reu­naeh­doil­la, niin suun­nit­te­li­ja voi lada­ta tuot­tee­seen sen jäl­keen kai­ken osaa­mi­sen­sa, mie­li­ha­lun­sa ja oman näke­myk­sen­sä. Tulok­se­na on siten aikaa kes­tä­vä ja asiak­kaal­le tun­near­voa sisäl­tä­vä lopputuote. 

Seniorit osallistuvina oppijoina

Seniorit osallistuvina oppijoina

Senio­rit ideoi­mas­sa älyk­kään asu­mi­sen palveluja

Fasi­li­toin kesäl­lä kol­mea senio­ri­ta­lou­den työ­pa­jaa pal­ve­lu­muo­toi­lun mene­tel­miä käyt­täen. Senio­rien äly­käs­tä asu­mis­ta kos­ke­vat työ­pa­jat jär­jes­tet­tiin Rii­hi­mäel­lä ja Hämeen­lin­nas­sa. Pai­kal­la oli senio­re­ja, yrit­tä­jiä, vir­ka­mie­hiä, jär­jes­tö- ja yhdis­ty­se­dus­ta­jia sekä tutkijoita. 

Mene­tel­mi­nä ryh­mä­työ ja palvelumuotoilu

Tie­sin, että pal­ve­lu­muo­toi­lu mene­tel­mi­neen oli monel­le osal­lis­tu­jal­le ennes­tään vie­ras. Tajusin myö­hem­min, että myös ryh­mä­työs­ken­te­ly kehit­tä­mis­työs­sä oli monel­le senio­ril­le uut­ta. Tilai­suu­des­sa ei ollut­kaan vain asian­tun­ti­joi­ta puhu­mas­sa, vaan jokai­nen oli myös oman idean­sa asian­tun­ti­ja. Perin­tei­nen opet­ta­ja-oppi­las -peri­aa­te hei­tet­tiin siis nurk­kaan. Monel­la nyky­se­nio­ril­la on omis­ta kou­lua­jois­taan aikaa kym­me­niä vuo­sia. Sen jäl­keen peda­go­gii­kas­sa ja työ­elä­mäs­sä on tapah­tu­nut val­ta­via muu­tok­sia. Tämä tuli­si­kin huo­mioi­da, kun läh­de­tään teke­mään yhteis­työ­tä iäk­käi­den kanssa. 

On roh­kais­ta­va senio­ria avaa­maan suun­sa ja teke­mään ryh­mä­töi­tä. Jokai­sel­la on val­ta­va mää­rä koke­mus­pe­räis­tä tie­toa, johon pal­ve­lu­muo­toi­lun käy­tän­nön­lä­hei­nen työ­ka­lu­pak­ki antaa poik­keuk­sel­li­sen hyvät osaa­mi­sen kana­voin­ti­mah­dol­li­suu­det. Kun omaa osaa­mis­taan pää­see käyt­tä­mään ja tulee kuul­luk­si, niin myös innos­tus ja moti­vaa­tio kas­va­vat. Ryh­mä­töis­sä myös sosi­aa­li­nen näkö­kul­ma tulee hyvin huomioiduksi. 

Uut­ta mietintämyssyyn!”

Kol­man­teen työ­pa­jaan tuli mukaan run­saas­ti uusia osal­lis­tu­jia ja sain erääl­tä osal­lis­tu­jal­ta pari päi­vää myö­hem­min kii­tos­vies­tin. Hän kir­joit­ti muun muas­sa: ”Emme etu­kä­teen tien­neet odot­taa sitä, min­kä koim­me ja mitä saim­me! Tuli sil­män verk­ko­kal­vol­le uut­ta näh­tä­vää sekä mie­tin­tä­mys­syyn monia asioi­ta - kysy­myk­siä­kin? Se myös oli uut­ta, että Rii­hi­mäel­lä on jo ollut toi­min­taa ja sen huo­ma­si siel­tä tul­leis­ta osa­not­ta­jis­ta, jot­ka oli­vat jo kuin koto­naan näis­sä kysymyksissä!” 

Fasi­li­taat­to­ri­na tun­tui­kin hie­nol­ta, että jo parin työ­pa­jan jäl­keen ikäih­mi­set oli­vat pääs­seet sisäl­le niin älyk­kään asu­mi­sen aihe­maa­il­maan, kuin myös uusiin työmenetelmiin! 

Huo­mioi­ta ryh­mä­töi­den vetäjälle

• ohjeet on hyvä antaa kir­jal­li­ses­ti ja suul­li­ses­ti, ja muis­tut­taa niis­tä vie­lä mat­kan var­rel­la (ker­ro myös, mis­sä ves­sat sijaitsevat)
• aika­tau­lus­ta on pidet­tä­vä huol­ta ja työs­ken­te­lyn tavoit­tees­ta muis­tu­tet­ta­va muu­ta­maan ker­taan (muu­ten voi kes­kus­te­lu rönsyillä)
• työs­ken­te­ly­ti­lan tuli­si olla rau­hal­lis­ten ja ääni­mai­se­mal­taan miel­lyt­tä­vän: huo­no­kuu­lois­ten­kin on saa­ta­va sel­vää puhees­ta ja ohjeista
• osal­lis­tu­jia on tär­ke­ää roh­kais­ta tasa­ver­tai­seen ryh­mä­työ­hön: jokai­sen mie­li­pi­de on yhtä arvokas
• pien­ryh­mis­sä on huo­mioi­ta­va eri ikä­ryh­mien edustus
• tau­ko­ja on pidet­tä­vä riit­tä­vän usein (lue: usein!)
• kan­nat­taa vara­ta pöy­tiin vet­tä ja kah­via sekä pien­tä purtavaa

”PARHAITEN OPPII, KUN KAIKKI MENEE PIELEEN”, SANOO MUSIIKKITUOTTAJA HIILI HIILESMAA

PARHAITEN OPPII, KUN KAIKKI MENEE PIELEEN”, SANOO MUSIIKKITUOTTAJA HIILI HIILESMAA

Tör­mä­sin kesäl­lä sat­tu­moi­sin Hämeen­lin­nas­sa Hii­li Hii­les­maa­han (hiilihiilesmaa.com), tun­net­tuun musiik­ki­tuot­ta­jaan. Ker­roin hänel­le, että minul­la on yrit­tä­jän ammat­ti­tut­kin­to -ohjauk­sis­sa­ni parai­kaa pari­kin alas­ta kiin­nos­tu­nut­ta opis­ke­li­jaa. He haa­vei­le­vat oman digi­taa­li­sen musiik­kis­tu­dion perus­ta­mi­ses­ta. Hii­li itse on teh­nyt mer­kit­tä­vän, yli 20 vuo­den uran muusik­ko­na ja tuot­ta­ja­na. Hän on työs­ken­nel­lyt pit­kään sel­lais­ten yhty­ei­den kans­sa kuin HIM, Amorp­his ja Apoca­lyp­tica. Hänen stu­dion­sa sijait­see Hämeen­lin­nas­sa, ja lisäk­si hän kai­ken muun työn­sä ohes­sa kou­lut­taa Tam­pe­reel­la Tam­kis­sa musii­kin tuo­tan­toa. Hän on siis hyvä asian­tun­ti­ja ker­to­maan, miten musii­kin tuo­tan­nos­sa voi yrit­tä­jä­nä pär­jä­tä, ja miten hän itse on kehit­tä­nyt omaa osaa­mis­taan ja toimialaa. 

Suo­ra­tois­to­pal­ve­lu on pis­tä­nyt musiik­kia­lan uusiksi

Musiik­kia­la on ollut hur­jas­sa mur­rok­ses­sa vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta. Musii­kin suo­ra­tois­to­pal­ve­lut, kuten Spo­ti­fy, ovat muut­ta­neet kai­ken: musii­kin teon, tuo­tan­non, jake­lu­ka­na­vat, kulut­ta­ja­tot­tu­muk­set ja ansain­ta­lo­gii­kan. Raha ei tule enää levy­myyn­nis­tä, ja kulut­ta­jat ovat liik­keis­sään nopei­ta. Artis­tin ei kan­na­ta enää hioa kuu­kausi­kau­pal­la koko levyl­lis­tä musiik­kia, vaan yksi hyvä hit­ti voi riit­tää tie­nes­tik­si. Tosin hit­te­jä pitää tuot­taa riit­tä­vän tihe­ään tah­tiin, ettei­vät kuu­li­jat katoai­si. Moni iso yhtye ja tun­net­tu artis­ti kerää tulon­sa laa­joil­la esiintymiskiertueilla.
Suo­ra­tois­to­pal­ve­lu­jen suu­rin käyt­tä­jä­ryh­mä on alle 35-vuo­ti­aat, mut­ta ikä­hai­ta­ri kas­vaa koko ajan. Tajusin sen vii­meis­tään sii­nä vai­hees­sa, kun kuusi­kymp­pi­nen sisa­re­ni löy­si Spo­ti­fyn ihmeel­li­sen maa­il­man tämän kesän aikana. 

Digi­ta­li­saa­tion myö­tä ajan ja pai­kan mer­ki­tys on hävinnyt

Kysyin Hii­lil­tä, mikä hänen uran­sa aika­na on muut­tu­nut ja vas­tauk­sek­si sain: Kaik­ki on muut­tu­nut! Ana­lo­gi­sen äänen­tal­len­nuk­sen aikaan vuo­krat­tiin kal­lis stu­dio useak­si vii­kok­si ker­ral­laan, ja poruk­ka tuli kamo­jen kans­sa pai­kal­le bus­sil­la. Sit­ten pys­ty­tet­tiin lait­teet ja soi­tet­tiin ja nau­hoi­tet­tiin levyl­li­nen musiik­kia n. 6-8 vii­kos­sa. Töi­tä teh­tiin usein lop­pu­kii­rees­sä yötä päi­vää ja kaik­ki oli puh­ki ses­sion jälkeen. 

Digi­tal­len­nus on moni­puo­lis­ta­nut ja edul­lis­ta­nut pro­ses­sia. Alal­le onkin tul­lut pal­jon uusia teki­jöi­tä. Ääni­tyk­ses­sä ajan ja pai­kan mer­ki­tys on hävin­nyt ja moni tekee työ­tä koto­naan. Albu­mit teh­dään osis­sa, jois­sa rum­mut, kita­rat, kos­ke­tin­soit­ti­met ja lau­lu voi­daan kaik­ki nau­hoit­taa eri koh­teis­sa Suo­mes­sa tai ulko­mail­la. Täs­sä sääs­te­tään stu­dio­vuo­kris­sa, kul­ke­mi­ses­sa ja ajan­käy­tös­sä. Musiik­ki­tuot­ta­jal­le täl­lai­nen teke­mi­sen tapa tosin on logis­ti­ses­ti haasteellista. 

Musiik­ki­tuot­ta­ja on pro­jek­ti­pääl­lik­kö, ero­tuo­ma­ri, maku­tuo­ma­ri ja tar­vit­taes­sa myös psykologi

Siir­ty­mi­nen ana­lo­gi­ses­ta äänen­tal­len­nuk­ses­ta digi­taa­li­seen on mer­kin­nyt käy­tän­nös­sä sitä, että musiik­ki­tuot­ta­ja on muut­tu­nut myös pro­jek­ti­pääl­li­kök­si. Jos­kus oikea käsi ei tie­dä mitä vasen tekee ja pahim­mil­laan sen näkyy yhteen­so­pi­mat­to­muu­te­na: esi­mer­kik­si sovi­tuk­set mene­vät hel­pos­ti tuk­koon, kun kaik­ki muusi­kot äänit­tä­vät tahoil­laan innois­saan kaik­ki idean­sa ilman mitään filt­te­riä. Eri pai­kois­sa teke­mi­nen voi näkyä myös yhtei­sen näke­myk­sen puut­tu­mi­se­na. Musiik­ki­tuot­ta­jan työn­ku­vaan kuu­luu­kin perin­tei­sen äänit­tä­mi­sen ohel­la olla myös maku­tuo­ma­ri, ero­tuo­ma­ri ja usein myös psykologi.
Hii­lin mie­les­tä vies­tin­nän kan­nal­ta on jär­ke­vää, että heti alus­sa pää­te­tään, kuka yhtyees­tä toi­mii musiik­ki­tuot­ta­jan yhteys­hen­ki­lö­nä. Ikään kuin apu­lais­tuot­ta­ja­na. Yhtey­den­pi­toon sopii hyvin säh­kö­pos­ti. Täl­löin sovi­tuis­ta asiois­ta jää doku­ment­ti, joka toi­mii samal­la to do -muistilistana. 

Hii­li tote­aa­kin, ettei tuot­ta­jal­la miten­kään voi olla aikaa käy­dä jat­ku­va­luon­teis­ta ja näke­myk­sel­lis­tä dia­lo­gia jokai­sen yhtyeen jäse­nen kans­sa, kun samaan aikaan voi olla kym­me­nen muu­ta isoa pro­jek­tia käyn­nis­sä. Yhden luu­kun toi­min­ta­mal­li toi­mii käy­tän­nös­sä par­hai­ten ja myös kus­tan­nus­te­hok­kaim­min. Hii­li näkee kui­ten­kin tär­keäk­si, että aina­kin pro­jek­tin alus­sa oli­si hyvä, että poruk­ka kokoon­tui­si yhteen tutus­tu­maan ja hake­maan yhteis­tä näke­mys­tä sekä sopi­maan pelisäännöistä.

Hyvin suun­ni­tel­tu on puo­lik­si teh­ty ja huo­nos­ti suun­ni­tel­tu on puo­lik­si päin…

Osaa­mi­nen kart­tuu teke­mäl­lä ja kai­kil­ta oppii jota­kin, Hii­li sanoo. Par­haat opit tule­vat sii­tä, kun jokin tai kaik­ki menee pie­leen. Mokat kan­nat­taa­kin käy­dä huo­lel­la läpi ja vält­tää samat vir­heet jat­kos­sa. Jos ei opi mikä kaik­ki voi men­nä pie­leen levyn­te­ko­pro­ses­sis­sa, ei voi ennal­ta ehkäis­tä sitä. Hii­li suo­rit­ti joi­ta­kin vuo­sia sit­ten yri­tys­joh­ta­mi­sen eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­non, jon­ka myö­tä hänen lii­ke­toi­min­nal­li­nen osaa­mi­sen­sa kart­tui enti­ses­tään. Oma kil­pai­lul­li­nen erot­tau­tu­mi­nen tulee esil­le mm. modu­laa­ri­ses­sa pal­ve­lu­va­li­koi­mas­sa. Asia­kas voi tar­pei­den­sa ja resurs­sien­sa mukaan vali­ta, mit­kä moduu­lit hän halu­aa tar­jon­nas­ta ostaa. Hii­lil­lä moduu­lei­na ovat esi­tuo­tan­to, ääni­tys, mik­saus ja mas­te­roin­ti. Vali­tut moduu­lit rää­tä­löi­dään sit­ten kun­kin pro­jek­tin eri­tyis­tar­pei­den mukaisiksi.
Hii­li on muka­na oman Hämeen­lin­nan Ver­ka­teh­das-alu­eel­la sijait­se­van musiik­kis­tu­dion lisäk­si paris­sa muus­sa­kin fir­mas­sa, joi­den kaut­ta hoi­tu­vat mm. jake­lu ja pro­moa­mi­nen. Nyky­päi­vän ilmiö onkin, että moni yhtye halu­aa val­miin tuot­teen avai­met käteen -palveluna. 

Pro­to­ty­pioin­tia ja revit­te­lyä omis­sa projekteissa

Musiik­ki­tuot­ta­ja­na Hii­li kokee kul­ke­van­sa enem­män vas­ta- kuin val­ta­vir­taan. Hän tekee töi­tä kan­sain­vä­li­ses­ti, kul­kee eri stu­diois­sa ja tuot­taa eri musiik­ki­gen­re­jä. Hän tekee musiik­ki­tuot­ta­mis­ta tiu­kan ammat­ti­mai­ses­ti, asia­kas­läh­töi­ses­ti ja yrit­tä­jä­hen­ki­ses­ti. Omia luo­via ja hen­ki­lö­koh­tai­sia into­hi­mo­jaan hän toteut­taa omis­sa musiik­ki­pro­jek­teis­saan, joi­ta on useam­pia. Niis­sä voi revi­tel­lä, mut­ta myös pro­to­ty­pioi­da par­haat ideat ja tuo­te­ke­hit­tää ne yri­tys­käyt­töön. Hii­lil­le omat pro­jek­tit ovat siis samal­la tie­tyn­lai­sia testilaboratorioita.

Hii­lin neu­vot musii­kin tuot­ta­mi­sen tulokkaille

Alan tulok­kail­le Hii­li suo­sit­te­lee kah­den kei­hään­kär­jen taktiikkaa:

1) Tee aluk­si pal­jon, hal­val­la ja hyvin!
• kon­tak­toi­du vah­vas­ti heti mah­dol­li­sim­man laa­jaan ja moni­puo­li­seen verkkoon
• tee pal­jon ja nopeas­ti, täy­del­li­nen on hyvän pahin vihollinen
• tee monen­lais­ta musaa mah­dol­li­sim­man mones­sa eri pai­kas­sa, eri­lais­ten ihmis­ten kanssa

2) Tee omaa jut­tua, johon koet suur­ta intohimoa!
• lei­ki ja tee omaa musaa otta­mal­la sii­nä mah­dol­li­sim­man suu­ria tai­teel­li­sia riskejä
• toteu­ta omia musii­kil­li­sia per­ver­sioi­ta­si välit­tä­mät­tä kau­pal­li­ses­ta menestymisestä
• kehi­tä osaa­mis­ta­si jat­ku­vas­ti tark­kai­le­mal­la myös koko­naan mui­ta toimialoja

Hii­li muis­tut­taa lopuk­si, että luo­vas­sa työs­sä väsäh­tä­mi­nen näkyy hel­pos­ti lop­pu­tu­lok­ses­sa. Luo­vas­sa työs­sä aivot pys­ty­vät toi­mi­maan tehok­kaas­ti vain muu­ta­mia tun­te­ja ker­ral­laan. Tauot ja palau­tu­mi­nen ovat tär­kei­tä. Hän itse on pit­kän uran­sa aika­na muut­ta­nut mot­to­aan siten, että jos se ennen kuu­lui­kin Musiik­ki on elä­mä­ni!, niin nyky­ään se on Musiik­ki on osa elämääni!