Tämmöttös mää ny ehdotan! – Sisustussuunnittelija Susanna Kivilahden työ alkaa tilan hahmottamisesta

Susan­na Kivi­lah­ti valit­see ver­ho­kan­gas­ta, asiak­kaan koi­ra innok­kaas­ti muka­na tehtävässä

Ihai­lin muu­ta­ma vuo­si sit­ten ystä­vie­ni har­mo­ni­ses­ti sisus­tet­tu­ja kote­ja. He ker­toi­vat, että heil­lä oli ollut apu­naan sisus­tus­suun­nit­te­li­ja Susan­na Kivi­lah­ti Sisus­tus­toi­mis­to Room’asta. Kun sit­ten syk­syl­lä ostin uuden kodin Turun Ilpoi­sis­ta, soi­tin Susan­nal­le ja kysyin, jos­ko hän voi­si neu­voa minua­kin maa­leis­sa, tape­teis­sa ja huo­ne­ka­lu­jen sijoittamisissa.

Läh­tö­koh­ta­na asiak­kaan kodin ”oman­nä­köi­syys”

Tykäs­tyin sii­hen, että Susan­nal­la on jalat maas­sa, eikä hän pane kaik­kea heti uusik­si, vaan nime­no­maan pyr­kii hyö­dyn­tä­mään van­hat kalus­teet mah­dol­li­sim­man hyvin. Asiak­kaan kans­sa sovi­taan heti myös käy­tös­sä ole­va budjetti.

Susan­na sanoo suo­raan, mitä uuteen kotiin oli­si vält­tä­mä­tön­tä hank­kia, ja mitä ehkä voi­si olla vain kiva uusia. Koin että kodis­ta­ni tuli ihan minun näköi­se­ni samal­la taval­la kuin ystä­vie­ni kodeis­ta oli tul­lut hei­dän näköi­si­ään. Asiak­kaan kodin ”oman­nä­köi­syys” onkin Susan­nal­le tär­ke­ää. Var­si­nai­nen suun­nit­te­lu läh­tee liik­keel­le aina tilan hah­mot­ta­mi­ses­ta, sii­tä miten kalus­teet kan­nat­taa sijoit­taa huo­nei­siin. Värit, teks­tii­lit, tape­tit tule­vat sen jäl­keen, kun asiak­kaan kans­sa on jutel­tu sii­tä, mis­tä hän tyk­kää ja mis­tä ei. Susan­nan mukaan asiak­kaan nykyi­sen kodin sisus­tus yleen­sä ker­too pal­jon asu­jan­sa mieltymyksistä.

Rat­kai­sut löy­ty­vät metsälenkeiltä

Susan­na perus­ti yri­tyk­sen­sä vuon­na 2007, ja tote­aa että tei­ni-ikään pääs­syt yri­tys on koke­nut jo monen mon­ta muut­toa ja pal­ve­lu­va­li­koi­man eri laa­juut­ta. Kysyin, mis­tä kai­kes­ta hän ammen­taa idean­sa yri­tyk­seen­sä. Susan­na ker­too pal­lot­te­le­van­sa yri­tyk­sen toi­min­nan kehit­tä­mis­tä kos­ke­via suun­ni­tel­mi­aan parin hyvän sisus­tus­suun­nit­te­li­jays­tä­vän­sä kans­sa. Täl­lä het­kel­lä hän kes­kit­tyy itse sisus­tus­suun­nit­te­luun ja hänen työn­te­ki­jän­sä kotien ja jul­kis­ten tilo­jen mittatilausompeluihin.

Susan­naa moti­voi­vat vaih­te­le­va työ, ihmis­ten kans­sa teke­mi­nen ja työn mer­ki­tyk­sel­li­syys. Tär­kei­tä arvo­ja ovat eko­lo­gi­suus: kier­rä­tys, luon­non­ma­te­ri­aa­lit ja van­ho­jen kalus­tei­den ja esi­nei­den arvos­tus. Susan­na seu­raa tren­de­jä myös käy­mäl­lä sisus­tus- ja asun­to­mes­suil­la sekä tutus­tu­mal­la eri mal­lis­toi­hin.  Jos­kus haas­ta­vat koh­teet, yri­tyk­sen kehit­tä­mi­nen ja nii­hin liit­ty­vät ideat voi­vat muhia jon­kin aikaa. Par­haat rat­kai­sut löy­ty­vät met­sä­len­keil­tä koi­ran kans­sa. Len­kin jäl­keen Susan­na voi tode­ta asiak­kaal­leen, että ”Täm­möt­tös mää ny ehdo­tan!” ja lähes poik­keuk­set­ta asia­kas hyväk­syy ehdo­tuk­sen sellaisenaan.

Koko­nais­val­tai­nen hyvin­voin­ti näkyy joka asiassa

Myös ihmi­sen koko­nais­val­tai­nen hyvin­voin­ti ja jak­sa­mi­nen ovat olen­nais­ta elä­mäs­sä. Sisus­tus­työs­sä se näkyy sii­nä, että asiak­kai­den on koet­ta­va kotin­sa viih­tyi­säk­si: sel­lai­sek­si, jos­sa on hyvä olla, teh­dä ja levä­tä. Hyvin­voin­tiin liit­ty­vä kiin­nos­tus on ohjan­nut Susan­naa myös oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­ses­sä. Hän opis­ke­lee yri­tys­työn ohel­la parai­kaa kol­mea eri alaa: kale­va­lais­ta jäsen­hie­ron­taa, hyvin­voin­ti­neu­von­taa ja luon­to­joo­gaoh­jaus­ta. Sisus­tus­toi­mis­ton kyl­keen onkin tul­lut Hoi­to­la Idyl­li, jos­sa Susan­na tekee kale­va­lais­ta jäsen­hie­ron­taa. Kun ihmet­te­lin, mis­tä Susan­na löy­tää aikaa kaik­keen, hän vain nau­rah­taa, ettei osaa olla joutenkaan.

Kysyin lopuk­si, mil­lai­set tren­dit hänel­lä täl­lä het­kel­lä näky­vät asia­kas­töis­sä. Susan­na huo­kai­see ja mai­nit­see, että eri­tyi­ses­ti ikäih­mis­ten koh­dal­la haas­tee­na on usein iso tava­ra­mää­rä, jota on vält­tä­mä­tön­tä kar­sia muu­tet­taes­sa pie­nem­piin neliöi­hin. Surul­lis­ta on, että monen elä­ke­läi­sen van­han kodin tyy­li­huo­ne­ka­lu­ja on vali­tet­ta­van vai­ke­aa myy­dä tai edes lah­joit­taa eteen­päin. Kysyn­tää niil­le ei vain ole. Nuo­rem­pi pol­vi kun on kiin­nos­tu­nut enem­män 50–70-luvun ret­ro­ka­lus­teis­ta. Suun­nit­te­lus­sa on välil­lä teh­tä­vä kom­pro­mis­se­ja, ja eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun paris­kun­nan sisus­tus­maut poik­kea­vat kovas­ti toi­sis­taan. Susan­na nau­rah­taa­kin, että välil­lä on toi­mit­ta­va suun­nit­te­li­jan roo­lin lisäk­si myös psy­ko­lo­gi­na ja tera­peut­ti­na. Ihmis­lä­hei­sel­tä Susan­nal­ta tosin sekin luon­nis­tuu hyvin!

 

 

Kansainvälisen GSEA-kilpailun avulla uusia kokemuksia opiskelijayrittäjille

Glo­bal Stu­dent Ent­repre­neur Awards eli GSEA on kor­kea­kou­lu- ja yli­opis­to-opis­ke­li­joil­le suun­nat­tu opis­ke­li­jay­rit­tä­jyys­kil­pai­lu. Kil­pai­luun voi osal­lis­tua opis­ke­li­jay­rit­tä­jä tai -tii­mi, jol­la on ollut lii­ke­toi­min­taa opis­ke­lu­jen ohel­la vähin­tään puo­li vuot­ta ja lii­ke­vaih­toa vähin­tään 500 euroa. Opis­ke­li­joi­den on olta­va 18–30-vuotiaita.

Yrit­tä­jyys­kil­pai­lus­sa spar­ra­taan eri­tyi­ses­ti opis­ke­li­joi­den esiin­ty­mis­tä, esi­mer­kik­si puhet­ta ja tapaa, jol­la yri­tys esi­tel­lään. Näin on sik­si, että kan­sain­vä­li­sel­lä tasol­la kat­so­taan nime­no­maan yrit­tä­jä­per­soo­naa. Yrit­tä­jä­per­soo­nan pitää vakuuttaa.

Kuva 1. Turun vuo­den 2021 osa­kil­pai­lus­sa pitc­hauk­sia kuun­nel­tiin kiinnostuneina.

Verkostoja, jännitystä, palkintoja, kansainvälistymistä!

Tätä kaik­kea on Glo­bal Stu­dent Ent­repre­neur Awards eli yri­tys­toi­min­taa har­joit­ta­vil­le kor­kea­kou­luo­pis­ke­li­joil­le suun­nat­tu kan­sain­vä­li­nen kil­pai­lu. Osal­lis­tu­ja­mai­ta on muka­na kai­kil­ta man­te­reil­ta, yhteen­sä yli 50.

GSEA:ssa osal­lis­tu­jat pää­se­vät pit­saa­maan lii­kei­de­aan­sa mui­ta opis­ke­li­jay­rit­tä­jiä vas­taan kan­sal­li­sis­sa, maan­osa- ja glo­baa­li­kil­pai­luis­sa. Arvo­val­tai­nen ja moni­puo­lis­ta osaa­mis­ta edus­ta­va tuo­ma­ris­to arvioi lii­kei­dean lisäk­si kil­pai­li­joi­den kykyä sanoit­taa ja esit­tää lii­ke­toi­min­taan­sa uskot­ta­vas­ti ja karismaattisesti.

Suomen pitsausfinaali tammikuussa 2023

Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lu toi­mii Suo­men osa­kil­pai­lun orga­ni­saat­to­ri­na jo seit­se­mät­tä ker­taa. Finaa­li­kil­pai­lu jär­jes­te­tään­kin 25.1.2023 hybri­di­nä Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lun kam­puk­sel­ta käsin. Ohjel­mas­sa on pit­saus­ten lisäk­si muka­na kiin­nos­ta­via puhu­jia sekä tun­nel­ma­pa­lo­ja opis­ke­li­joi­den omil­ta kam­puk­sil­ta. Lähi- ja verk­ko­ta­pah­tu­ma yhdis­tää ihmi­siä eri puo­lil­ta Suomea.

Finaa­li­kil­pai­lu jär­jes­te­tään 25.1.2023 hybri­di­nä Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lun kam­puk­sel­ta käsin

Kil­pai­lua tuo­ma­roi­nut Turun Yrit­tä­jien puheen­joh­ta­ja Mik­ko Ran­ta­nen ker­too, että osal­lis­tu­mi­nen kil­pai­luun antaa upei­den elä­mys­ten lisäk­si pal­jon muutakin.

– Finaa­liin pää­se­vät saa­vat nimit­täin asian­tun­ti­joi­den palau­tet­ta lii­kei­deas­taan ja esiin­ty­mi­ses­tään sekä uusia ver­kos­to­ja. Lisäk­si kil­pai­li­jat saa­vat ennen lop­pu­kil­pai­lua englan­nin­kie­lis­tä pitsausvalmennusta.

Kuva 2. Vuo­den 2021 GSEA-kisaa­jia Turussa.

Suo­men finaa­lin voit­ta­ja pää­see maan­osa­fi­naa­liin, joka jär­jes­te­tään myö­hem­min kevääl­lä Brys­se­lis­sä. Euroo­pan voit­ta­jat saa­vat osal­lis­tua edel­leen glo­baa­lin kil­pai­lun finaa­liin Cape Tow­nis­sa kesäl­lä 2023. Kan­sal­li­sen osa­kil­pai­lun voit­ta­jan mat­ka­ku­lut Euroop­paan ja mah­dol­li­ses­ti edel­leen glo­baa­li­pit­sauk­seen mak­se­taan. Kai­kis­sa kil­pai­luis­sa on lisäk­si jaos­sa tun­tu­via rahapalkintoja.

Buustia bisnekseen

GSEA Suo­men ensim­mäi­sen kil­pai­lun voit­ti aikoi­naan Lina Toi­vo­nen kehit­tä­mäl­lään Smooth it! -kon­sep­til­la. Väli­pa­lo­ja ja smoot­he­ja myy­vä yri­tys toi­mii nyky­ään Turus­sa, Tam­pe­reel­la ja Helsingissä.

Vii­me vuo­den voit­ta­ja taas oli lat­via­lai­nen Māra Liepla­pa tee­tuot­tei­ta myy­väl­lä Plükt -yri­tyk­sel­lään. Mãra opis­ke­lee Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa lii­ke­ta­lou­den puolella.

Kil­pai­li­joil­le kisao­sal­lis­tu­mi­nen on anta­nut uskoa teke­mi­seen ja mah­dol­li­suu­den jalos­taa omaa lii­kei­de­aa entis­tä paremmaksi

Kil­pai­li­joil­le osal­lis­tu­mi­nen on anta­nut uskoa teke­mi­seen ja mah­dol­li­suu­den jalos­taa omaa lii­kei­de­aan­sa entis­tä parem­mak­si ja saa­da kump­pa­nei­ta ja ver­kos­to­ja lii­kei­dean eteen­päin viemiseksi.

Hakukriteerit ja lisätiedot

Haku vuo­den 2023 kil­pai­luun on jo avat­tu GSEA-sivuil­la. Haku­kri­tee­rit täyt­ty­vät, jos opis­ke­li­ja on 18–30-vuotias kor­kea­kou­lu- tai yli­opis­to-opis­ke­li­ja, ja jos hänel­lä on ollut lii­ke­toi­min­taa vähin­tään puo­li vuot­ta. Lii­ke­vaih­toa oli­si tänä aika­na tul­lut saa­da vähin­tään 500 dol­la­ria. Pit­saa­jan taus­tal­la voi olla isom­pi­kin tii­mi yrit­tä­jiä, mut­ta vain yksi pää­see pit­saa­maan kilpailussa.

Lisä­tie­toa:

GSEA-sivus­to

Tule mukaan kisaamaan!

Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lun Yrit­tä­jyy­den ja bis­nes­men­to­roin­nin leh­to­ri: Lee­na Lemo­la. leena.lemola@turkuamk.fi

 

Pyheen pähee kyläkauppa

Pyheen pähee kyläkauppa

Toi­mit­ta­jas­ta kauppiaaksi

Pis­täy­dyin eilen koti­seu­tu­ret­kel­lä­ni Pyheen kylä­kau­pas­sa lim­sal­la ja kar­ja­lan­pii­ra­kal­la. Pää­sin samal­la päi­vit­tä­mään kuu­lu­mi­set kaup­pi­aan, van­han opis­ke­lu­ka­ve­ri­ni, Kuja­sen Jaa­nan kans­sa. Jaa­nan kans­sa tuli paran­nel­tua 80-luvun lopul­la maa­il­maa mone­na ilta­na. Välil­lä kes­kus­te­lut oli­vat hyvin­kin tuli­sia, sil­lä Jaa­nan aate­maa­il­ma ero­si kovas­ti omas­ta­ni. Opis­ke­lin tuol­loin val­tio­tie­tei­tä ja Jaa­na uskon­to­tie­det­tä Turun yli­opis­tos­sa. En ollut kui­ten­kaan yllät­ty­nyt, että Jaa­na pää­tyi toi­mit­ta­jak­si. Niin kiin­nos­tu­nut hän oli yhteis­kun­nal­li­sis­ta asiois­ta ja vai­kut­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta kirjoittamisen(kin) avulla.

Sen sijaan olin yllät­ty­nyt, kun hän otti hoi­taak­seen 11 vuot­ta sit­ten muu­ta­maa vuot­ta aiem­min lak­kau­te­tun Pyheen kau­pan Mie­toi­sis­sa. Toi­min jo tuol­loin yri­tys­kou­lut­ta­ja­na  ja -kon­sult­ti­na, ja ravis­te­lin hie­man pää­tä­ni kuul­les­sa­ni, ettei hän aikoi­si myy­dä olut­ta kau­pas­saan. Oli­han tuo juo­ma­puo­li yleen­sä se tär­kein sisään­heit­to­tuo­te maa­seu­dun muu­ten hil­je­ne­vis­sä kyläkaupoissa.

Kylä­kaup­po­jen tule­vai­suus on kaik­kien vastuulla

Päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­pa ry:n mukaan vii­me vuon­na pie­niä alle 400 neliön myy­mä­löi­tä oli Suo­mes­sa run­sas tuhat kap­pa­let­ta ja niis­tä perin­tei­siä kylä­kaup­po­ja enää vajaa 200. Jaa­nan aloit­taes­sa kaup­pi­aa­na, myy­mä­löi­tä oli haja-asu­tusa­lueil­la vie­lä kak­sin­ker­tai­nen mää­rä. Hil­je­ne­vä tren­di näyt­tää jat­ku­van, mikä on todel­la sää­li. Monel­le haja-asu­tusa­lu­een asuk­kaal­le kaup­pa on ainoa mah­dol­li­suus hakea hel­pos­ti päi­vit­täis­ta­va­roi­ta, koh­da­ta ihmi­siä ja saa­da päi­vään­sä piris­tys­tä. Mök­ki­läi­sil­le pie­net kau­pat ovat ostos­pai­kan lisäk­si myös osa koko­nais­val­tais­ta lomae­lä­mys­tä, jos­sa kaup­pias tulee tutuk­si eri taval­la kuin kas­vu­kes­kus­ten suu­ris­sa marketeissa.

Esi­mer­kik­si Rans­kas­sa ja Englan­nis­sa kylä­läi­set ovat hyvin ylpei­tä omis­ta maa­seu­dun pik­ku­kau­pois­taan ja käyt­tä­vät ahke­ras­ti nii­den pal­ve­lu­ja. Jos eivät käyt­täi­si, kau­pat kuo­li­si­vat pois. Samal­la myös turis­tit menet­täi­si­vät jotain ainut­laa­tuis­ta. Mei­dän kaik­kien vas­tuul­la onkin käyt­tää näi­tä pie­niä kaup­po­ja ja var­mis­taa nii­den jat­ku­vuus ja kan­nat­ta­vuus myös tulevaisuudessa.

Vah­va näke­mys kantaa 

Jaa­nan peri­aat­tee­na on ollut, että hänen kau­pas­saan myy­dään vain koti­mai­sia tuot­tei­ta ja sii­nä­kin pai­no­tuk­se­na on koko ajan ollut pai­kal­li­suus. Olut­ta ei ole edel­leen­kään vali­koi­mis­sa. Jaa­nan vah­va arvo­maa­il­ma näkyy siis yhä, jos­kin ymmär­rys yrit­tä­jyy­den haas­tei­ta koh­taan on kovas­ti kas­va­nut vuo­si­kym­men­ten aika­na (sor­ry Jaa­na, että pal­jas­tan tämän).

Pyheen kylä­kau­pas­sa lii­ke­toi­min­nan toi­se­na kul­ma­ki­ve­nä on vireä kah­vi­la, joka toi­mii koh­taa­mis­paik­ka­na pai­kal­li­sil­le ja mök­ki­läi­sil­le. Eilen lau­an­tai­na kah­vi­las­sa ja myy­mä­läs­sä näkyi poik­kea­van eri­tyi­sen pal­jon mök­ki­läi­siä. Sijait­see­han kaup­pa vilk­kaal­la ris­tey­sa­lu­eel­la, jos­sa eri­tyi­ses­ti Kus­ta­vin­tie vetää kau­pun­ki­lai­sia saaristoon.

Kaup­pi­aan per­soo­na on iso osa kau­pan menestystä

Eilen mie­tin, että Jaa­na jos kuka sopii kaup­pi­aak­si: hän on niin iloi­nen, nau­ra­vai­nen, vah­van asia­kas­pal­ve­lu­hen­ki­nen ja itsen­sä täy­sil­lä työ­hön­sä likoon pane­va ihmi­nen. Lomia hän ei vuo­si­kym­me­nen aika­na ole kovin pal­jon ehti­nyt viet­tää. Tänä vuon­na kii­ret­tä on riit­tä­nyt kovas­ti jo useam­man kuu­kau­den ajan, ja kesä­tu­ris­mi on vas­ta kiih­ty­mäs­sä. Jaa­nal­la onkin myy­mä­läs­sä ja kah­vi­las­sa täl­lä het­kel­lä apu­naan nel­jä henkilöä.

Myön­nän nyt, että olin vää­räs­sä sii­nä, ettei­kö kaup­pa pär­jäi­si ilman oluen myyn­tiä. Jaa­na on onnis­tu­nut raken­ta­maan vah­van näke­myk­sen­sä avul­la vireän lii­ke­toi­min­nan ja monel­le kylä­läi­sel­le ja ohi­kul­ki­jal­le tär­keän pysäh­dys- ja ostos­pai­kan. Jos­pa Jaa­nal­la vain jos­kus oli­si vie­lä nii­tä vapai­ta­kin, jot­ta voi­tai­siin taas men­nä iltaa istu­maan ja paran­ta­maan maailmaa!

Ks. Pyheenkauppa.fi

 

Onko puskaradio rikki?

Onko puskaradio rikki?

Kou­lu­tan useis­sa tut­kin­to­joh­tei­sis­sa ammat­ti­tut­kin­nois­sa ja ohjaan vuo­sit­tain noin sataa yrit­tä­jyy­den ja joh­ta­mi­sen opis­ke­li­jaa hei­dän näyt­tö­ai­neis­ton­sa val­mis­te­lus­sa. Hen­ki­lö­koh­tai­sia verk­ko- tai lähi­ta­paa­mi­sia on yhdes­tä kol­meen vuo­den aika­na. Opin jokai­ses­ta tapaa­mi­ses­ta jotain uutta.

Näis­sä koh­taa­mi­sis­sa kes­kus­te­lem­me mm. yri­tyk­sen, yrit­tä­jän tai yrit­tä­jäk­si halua­van nyky­ti­lan­tees­ta ja suun­taam­me kat­set­ta myös tule­vai­suu­teen. Poh­dim­me, miten voi­si varau­tua tule­vaan hyväs­sä ja pahas­sa, ja miten kään­tää uhat mah­dol­li­suuk­sik­si. Par­haim­mil­laan ymmär­tä­mys asiak­kai­den tar­peis­ta ja toi­min­ta­ta­vois­ta voi innos­taa uusiin lii­kei­deoi­hin ja inno­va­tii­vis­ten pal­ve­lu­jen ja tuot­tei­den suun­nit­te­luun. Muis­tut­te­len myös monia­lai­sen ver­kos­ton mer­ki­tyk­ses­tä. Yrit­tä­jän tai joh­don ei pidä jää­dä työs­ken­te­le­mään vain omaan kuplaan­sa. Kun opis­ke­li­jal­le syt­tyy innos­tus ja palo uuteen, kou­lut­ta­ja­na koen suur­ta onnis­tu­mi­sen iloa.

Kou­lut­ta­mi­sen lisäk­si teen yri­tys­kon­sul­toin­tia. Eilen spar­ra­sin koke­nut­ta yrit­tä­jää ja kuun­te­lin hänen kuvaus­taan toi­min­ta­ta­vois­taan ja yri­tyk­sen­sä nyky­ti­las­ta. Alkuun tuli pit­kä seli­tys sii­tä, mik­si hän ei ollut somes­sa. Pus­ka­ra­dio oli kuu­lem­ma toi­mi­nut hyvin koro­nae­pi­de­mi­aan asti. Digi­loik­ka ja somen mark­ki­noin­ti­mer­ki­tys ovat­kin yllät­tä­neet monet yrit­tä­jät nopeu­del­laan ja rajuu­del­laan. Asiak­kai­siin päin näyt­tää sil­tä, ettei yri­tys­tä enää ole, jos sitä ei löy­dy netis­tä. Pus­ka­ra­dio­kaan ei oikein toi­mi enti­seen mal­liin. Onko se ehkä men­nyt pan­de­mian myö­tä rik­ki? Ei var­maan­kaan, mut­ta se on siir­ty­nyt net­tiin, jos­sa asiak­kaat vaih­ta­vat koke­muk­si­aan eri tuot­teis­ta ja palveluntuottajista.

Loh­du­tan yrit­tä­jiä ja opis­ke­li­joi­ta, että digi- ja some­maa­il­man alkuun pää­see aika pie­nel­lä­kin vai­val­la. Joka some­ka­na­vaan ei tar­vit­se men­nä mukaan, eikä koti­si­vu­jen kai­kil­la aloil­la tar­vit­se olla vuo­ro­vai­kut­tei­set. Olen­nais­ta on miet­tiä, mis­tä kana­vas­ta omat asiak­kaat löy­täi­si­vät yri­tyk­sen. Apua tek­ni­seen puo­leen ja sisäl­lön­tuot­ta­mi­seen voi ostaa alan osaa­jil­ta tai vaik­ka teke­mäl­lä yhteis­työ­tä oppi­lai­tos­ten kans­sa. Ennen tätä on kui­ten­kin pysäh­dyt­tä­vä miet­ti­mään, mitä, miten, kenel­le ja kos­ka. Täs­sä poh­din­nas­sa taas oli­si hyvä olla muka­na ulko­puo­li­nen spar­raus­ka­ve­ri, joka tukee ja valaa uskoa tekemiseen.

Haluat­ko saa­da minus­ta spar­raus­a­pua? Ks. https://www.kokolele.fi/sparraus-ja-konsultointi/

KUOLEMANLAAKSOSTA HEDELMÄLLISELLE KUKKULALLE?                                                                            YRITYKSENI KOLME ENSIMMÄISTÄ VUOTTA

KUOLEMANLAAKSOSTA HEDELMÄLLISELLE KUKKULALLE? YRITYKSENI KOLME ENSIMMÄISTÄ VUOTTA

Joko sitä uskal­tai­si luot­taa, että toi­min­ta kantaa?

Yri­tys­toi­min­nan aloit­ta­mi­seen liit­tyy val­ta­va mää­rä käy­tän­nön haas­tei­ta, mut­ta ennen kaik­kea kovaa psyyk­kis­tä pai­net­ta. Kol­me vuot­ta sit­ten herä­tin tutuis­sa­ni häm­men­nys­tä vaih­taes­sa­ni hyvän, vaki­tui­sen työ­ni epä­var­mak­si yrit­tä­jyy­dek­si. Monet sanoi­vat ääneen, että olet­pa roh­kea! Var­maan piti­vät minua kui­ten­kin ihan kahjona. 

Yri­tyk­sen käyn­nis­tä­mis­tä seu­raa­via kol­mea ensim­mäis­tä vuot­ta kut­su­taan kuo­le­man­laak­sok­si. Tänä ajan­jak­so­na nimit­täin lähes puo­let käyn­nis­te­tyis­tä yri­tyk­sis­tä lopet­taa toi­min­tan­sa. Syyt voi­vat olla moni­nai­set, mut­ta aika usein ne liit­ty­vät toi­min­nan talou­del­li­seen kan­nat­ta­mat­to­muu­teen. Jos täs­tä vai­hees­ta sel­vi­ää, jat­ko näyt­tää jo huo­mat­ta­vas­ti lupaa­vam­mal­ta. Ei tosin ilman kovaa työ­tä ja ris­kiä sekään.

Oma kon­sul­toin­ti- ja kou­lu­tusa­lan yri­tyk­se­ni KOKO­LE täyt­tää nyt vuo­den alus­sa kol­me vuot­ta, ja toi­von­kin, että kuo­le­man laak­so oli­si lopul­li­ses­ti yli­tet­ty. Toden­nä­köi­ses­ti jat­kan toi­min­taa­ni laak­so­jen ja kuk­ku­loi­den sijas­ta tasai­sel­la maan­tiel­lä ilman ohi­tus­kais­taa. Onnel­li­se­na voin tode­ta, että tutut asiak­kaat ovat teh­neet tilauk­si­aan kou­lu­tus- ja ohjaus­tuot­teis­ta täl­le­kin vuo­del­le. Tar­jouk­sia on sisäl­lä, ja uusia­kin pal­ve­lu­ja on jo tilat­tu. Perus­e­lan­to on siis taas vuo­dek­si eteen­päin var­mis­tet­tu, mut­ta suur­ten raho­jen kuvat eivät vie­lä­kään kii­lu silmissäni. 

Tun­nus­tan itke­nee­ni ääneen laa­ties­sa­ni run­sas kol­me vuot­ta sit­ten lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­maa­ni las­kel­mi­neen. Huo­li­mat­ta vuo­sien moni­puo­li­ses­ta työ­ko­ke­muk­ses­ta­ni yri­tys­kou­lut­ta­ja­na, toi­mi­tus­joh­ta­ja­na, pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä, myy­jä­nä, sivu­toi­mi­se­na alku­tuo­tan­non yrit­tä­jä­nä, kor­keas­ti kou­lu­tet­tu­na ammat­ti­lai­se­na, yrit­tä­jä­per­heen lap­se­na ja ties minä muu­na­kin, koin itse­ni yhtäk­kiä taas ihan novii­sik­si. Pelot­ti ihan hem­me­tis­ti! Las­kel­mat oli vai­kea laa­tia, en oikein osan­nut hin­noi­tel­la osaa­mis­ta­ni, ja olin täy­sin epä­var­ma sii­tä, kuin­ka pal­jon minul­la tuli­si ole­maan asiakkaita.

Van­ha kol­le­ga­ni loh­dut­ti minua puhe­li­mit­se ja vakuut­ti, että tulen kyl­lä onnis­tu­maan, vaik­ka vai­keal­ta tun­tui­si­kin. Olen nyt yrit­tä­jä­nä loh­dut­ta­nut sato­ja asiak­kai­ta­ni samas­ta asias­ta. Vakuu­tan, että onnis­tut kyl­lä, kun teet hyvät suun­ni­tel­mat ja pyrit toteut­ta­maan nii­tä. Muis­tu­tan myös, että lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­ma ja bud­jet­ti ovat par­haim­mil­laan­kin vain hyviä arvauk­sia. Ne kui­ten­kin hel­pot­ta­vat tavoit­tei­den aset­te­lua edes jon­kin ver­ran ja sel­keyt­tä­vät omia ajatuksia.

Jäl­keen­päin voin tode­ta, että myyn­ti­bud­jet­ti­ni toteu­tui heti ensim­mäi­se­nä vuo­te­na aika hyvin. Tosin myy­mä­ni pal­ve­lut oli­vat hie­man toi­set kuin luu­lin ja asia­kas­seg­ment­ti­pai­no­tus­kin muut­tui. Kol­men ensim­mäi­sen, tosi vai­kean kuu­kau­den jäl­keen yhtäk­kiä töi­tä alkoi tul­la. Pian jo lii­kaa­kin. Yrit­tä­jän on hyvin vai­ke­aa sanoa ei-sanaa työ­tar­jouk­sil­le. Tär­keä oppi­ni onkin ollut, että yrit­tä­jä tar­vit­see myös vapaa­ta! Nyt pidin hui­keas­ti jo vii­kon jou­lu­lo­man ja aion pitää myös kun­non kesäloman. 

Mitä sit­ten olen oppi­nut näi­den kol­men vuo­den aikana? 

1. Myyn­ti ja mark­ki­noin­ti kan­nat­taa käyn­nis­tää huo­mat­ta­vas­ti ennen yri­tyk­sen perus­ta­mis­ta. Älä­kä unoh­da myy­mis­tä sil­loin­kaan, kun töi­tä on jo val­miik­si pal­jon. Unoh­da myös rön­syi­ly – keep it simple!
2. Mihin­kään suul­li­ses­ti sovit­tuun asi­aan ei kan­na­ta luot­taa, vas­ta kun on kir­jal­li­nen sopi­mus tai aina­kin vakiin­tu­nut asia­kas­suh­de ole­mas­sa, voit hen­gäh­tää hel­po­tuk­ses­ta ja lisä­tä tilauk­set kalenteriisi.
3. Mie­ti, kenen kans­sa haluat teh­dä yhteis­työ­tä. Jos et luo­ta toi­seen, tai koet hänet kivi­rii­pak­si alus­ta alkaen tai jos arvo­maa­il­man­ne ovat eri­lai­set, unoh­da yhteis­työ! Luo­ta intui­tioo­si, hyviä, juu­ri sinul­le sopi­via kump­pa­nei­ta kyl­lä löytyy.
4. Yrit­tä­jäl­lä on usein stres­siä myyn­nin mää­räs­tä ja talou­den kes­tä­vyy­des­tä. Lisäk­si tulee pai­net­ta ajan­hal­lin­nas­ta ja osaa­mi­sen riit­tä­vyy­des­tä. Suo­sit­te­len­kin läm­pi­mäs­ti työ­noh­jaa­jan, coac­hin, men­to­rin tai yli­pään­sä jon­kun spar­raus­kump­pa­nin hank­ki­mis­ta. On hyvä tuu­let­taa pelot pois, ja löy­tää sopi­vat kei­not rau­hoit­taa miel­tä. Esi­mer­kik­si Yri­tys­kum­mit ry:llä on koke­nei­ta, mak­sut­to­mia mentoreita.
5. Pidä huol­ta ver­kos­tois­ta­si. Suo­mi on pie­ni maa, ja oman yri­tyk­sen toi­min­ta-alue monel­la vie­lä pie­nem­pi. Sana kul­kee nopeas­ti, niin huo­no kuin onnek­si myös hyvä­kin sana. Ole kii­tol­li­nen kai­kis­ta neu­vois­ta ja tues­ta ja anna hyvän kiertää.
6. Huo­leh­di osaa­mi­se­si kehit­tä­mi­ses­tä. Tar­jol­la on val­ta­vas­ti mak­sul­li­sia ja mak­sut­to­mia kou­lu­tuk­sia, kurs­se­ja ja ajan­ta­sais­ti­lai­suuk­sia. Opin lisäk­si voit kas­vat­taa ver­kos­to­ja­si ja saa­da uusia ideoita.
7. Yri­tys­maa­il­ma elää netis­sä. Kat­so, että siel­lä ole­va mate­ri­aa­li­si on ammat­ti­mais­ta. Käy­tä ammat­ti­lai­sen apua esi­mer­kik­si kuvien otos­sa tai koti­si­vu­jen laa­din­nas­sa. Uskot­ta­vuut­ta ei kan­na­ta menet­tää heti kät­te­lys­sä ama­töö­ri­mäis­ten käyn­ti­kort­tien ja koti­si­vu­jen vuok­si. Jos­kus itse teke­mäl­lä sääs­tää vää­räs­sä paikassa.
8. Vaih­da hei­kos­ti toi­mi­vaa tili­toi­mis­toa mie­luum­min lii­an nopeas­ti kuin hitaas­ti (kyl­lä, täs­tä­kin on koke­mus­ta). Hyvä kir­jan­pi­tä­jä on yrit­tä­jäl­le tär­keä kumppani!
9. Ole ahke­ra, ystä­väl­li­nen ja huo­lel­li­nen. Ne omi­nais­piir­teet kan­ta­vat hedel­mää. Pyy­dä refe­rens­sit onnis­tu­neis­ta keisseistä.
10. Ei ole häpeä pyy­tää apua, tode­ta ettei yrit­tä­mi­nen ole­kaan oma jut­tu, tai teh­dä yrit­tä­mi­sen ohel­la vaik­ka osa-aikai­sia palk­ka­töi­tä. Kan­nat­taa olla ylpeä sii­tä, että yli­pään­sä uskal­taa kokeil­la ja yrittää!

Sum­ma summarum 

Itse olen onnel­li­nen yrit­tä­jä, enkä kadu pää­tös­tä­ni läh­teä palk­ka­töis­tä. Yrit­tä­jän vapaus on vali­tet­ta­vas­ti var­sin suh­teel­li­nen käsi­te, mut­ta kyl­lä jos­kus on kiva siir­tää vek­ka­ri soi­maan vähän myö­hem­mäk­si, teh­dä töi­tä yöpai­das­sa ja vas­ta­ta itse kai­kes­ta pää­tök­sen­teos­ta. Saa vaik­ka kenen­kään valit­ta­mat­ta teh­dä töi­tä jat­ku­vas­ti kor­kea­laa­tui­ses­ti, vaik­kei se aina ihan kus­tan­nus­te­ho­kas­ta olekaan 😉