MOKKASYDÄN: HYVÄN MIELEN KAHVILA RIIHIMÄELLÄ

MOKKASYDÄN: HYVÄN MIELEN KAHVILA RIIHIMÄELLÄ

Koro­na iski juu­ri kun kah­vi­la perus­tet­tiin

Moni haa­vei­lee kah­vi­lan perus­ta­mi­ses­ta, mut­ta lyk­kää haa­veen toteut­ta­mis­ta loput­to­miin. Sir­pa Jär­vi­nen­kin teki pit­kään alal­la palk­ka­töi­tä, ennen kuin sopi­va tilai­suus ostaa oma kah­vi­la osui koh­dal­le. Lii­ke­kump­pa­nik­seen hän sai aiem­min hoi­toa­lal­la työs­ken­nel­leen sis­kon­sa Sii­ri Tali­kan.

Yri­tys­re­kis­te­riin uuden kah­vi­lan tie­dot nap­sah­ti­vat 12.3.2020 - juu­ri sinä päi­vä­nä, kun Suo­mes­sa ilmoi­tet­tiin ensim­mäi­set koro­na­ra­joi­tuk­set. Täs­sä vai­hees­sa arem­paa oli­si jo hei­kot­ta­nut, mut­ta sisa­ruk­sil­le lisä­ai­ka antoi lisää tar­moa sekä mah­dol­li­suu­den tar­kem­paan suun­nit­te­lu­työ­hön. Kevään aika­na kir­kas­tui, mil­lais­ta kah­vi­laa he oikeas­taan halusi­vat pitää. Kun he sit­ten ava­si­vat Mok­ka­sy­dä­men Rii­hi­mäen Gra­niit­ti­au­kiol­le kesä­kuus­sa 2020, ideat oli­vat kyp­sy­neet käy­tän­nöik­si. Tavoit­tee­na oli luo­da asiak­kail­le hyvän mie­len kah­vi­la, jon­ne on mata­la kyn­nys tul­la.

Asia­kas­lä­heis­tä pal­ve­lua jo nel­jän­nes­sä pol­ves­sa

Mok­ka­sy­dä­meen ovat ter­ve­tul­lei­ta asiak­kaat vau­vas­ta vaa­riin, koi­ras­ta kis­saan. Asia­kas­pal­ve­lu onkin Sir­pal­la ja Sii­ril­lä veris­sä. Hei­dän isoi­sän­sä toi­mi pit­kään tori­kaup­pi­aa­na ja äidil­lä oli Mok­ka­lin­ja-nimi­nen kah­vi­la Rii­hi­mäen toril­la vuo­teen 1996 saak­ka. Siel­lä sis­kok­set­kin sai­vat työ­ko­ke­mus­ta asia­kas- ja myyn­ti­työs­tä. Perin­tö­nä Mok­ka­lin­jas­ta on myös her­kul­li­nen sil­li­lei­pä, jota on aina myyn­nis­sä myös Mok­ka­sy­dä­mes­sä.

Sir­pan ja Sii­rin tyt­tä­ret neu­vo­vat tar­vit­taes­sa sosi­aa­li­sen median asiois­sa, ja kah­vi­lal­le halut­tiin­kin heti perus­taa Face­book-sivut, sil­lä nii­den kaut­ta saa­daan hel­pos­ti ja nopeas­ti ker­rot­tua ajan­koh­tai­sis­ta asiois­ta: https://www.facebook.com/mokkasydan/. Myös Ins­ta­gram­min kaut­ta saa­daan muka­vas­ti ker­rot­tua kuu­lu­mi­set: @mokkasydan.

Kahvila Mokkasydämen omistajat Sirpa ja Siiri

Mok­ka­sy­dä­men omis­ta­jat Sir­pa ja Sii­ri

Pal­ve­lui­deat asiak­kail­ta ja lähei­sil­tä

Asiak­kai­den ja läheis­ten ideoi­ta kuun­nel­laan ja näin esi­mer­kik­si on aloi­tet­tu kirp­pu­to­rin pitä­mi­nen aukiol­la kes­ki­viik­koil­tai­sin ja piden­net­ty kah­vi­lan aukio­loai­kaa per­jan­tai­sin aina ilta­kah­dek­saan asti.

Mok­ka­sy­dä­mes­sä on mah­dol­lis­ta myös jär­jes­tää juh­lia ja kokouk­sia, joi­hin rää­tä­löi­dään tar­joi­lut asia­kas­toi­vei­den mukaan. Kii­ret­tä on pii­san­nut, mut­ta tot­ta kai koro­nan uusi aal­to mie­ti­tyt­tää. Innos­tus teke­mi­seen on kui­ten­kin suu­ri, ja sii­hen kodi­kas, kier­rä­ty­si­deo­lo­gi­aa arvos­ta­va Mok­ka­sy­dän antaa hyvät puit­teet.

Mok­ka­sy­dä­mes­sä voi pitää kokouk­sia ja juh­lia.
Kuva Rii­hi­mäen Yrit­tä­jien ja BSR Inter­reg Osi­ris -hank­keen yhteis­ti­lai­suu­des­ta.

Hyvää Yrittäjän Päivää!

Hyvää Yrittäjän Päivää!

Tänään vie­te­tään Yrit­tä­jän Päi­vää, ja aamul­la mie­tin, mik­si itse ryh­dyin puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten yrit­tä­jäk­si lähes 30 palk­ka­työ­vuo­den jäl­keen.

Odo­tuk­se­ni yrit­tä­jyy­des­tä ovat toteu­tu­neet parem­min kuin uskoin­kaan, olen pääs­syt teke­mään osaa­mis­ta­ni vas­taa­via asioi­ta eri orga­ni­saa­tioi­den kans­sa. Jos­kus jopa veny­mään osaa­mi­se­ni ääri­ra­joil­la. Ja kun tulee ja menee, tapaa eri ihmi­siä, niin ei tule aina­kaan pysäh­ty­nyt­tä tai tunk­kais­ta oloa! Tun­nen itse­ni ener­gi­sek­si ja innos­tu­neek­si.

Saan myös nyh­rä­tä vaik­ka kuin­ka kau­an eri kou­lu­tusai­neis­to­je­ni kans­sa, sil­lä olen tili­vel­vol­li­nen tun­neis­ta­ni vain itsel­le­ni. Minul­le laa­tu on tär­ke­ää! Sel­lai­nen työ ei tosin aina ole kus­tan­nus­te­ho­kas­ta, joten ymmär­rän kyl­lä työ­nan­ta­jia ja hei­dän tun­ti­ra­joi­tuk­si­aan 😊

Voin myös kehit­tää osaa­mis­ta­ni, ja ilmoit­tau­tua eri­lai­sil­le päi­vä- ja vii­kon­lop­pu­kurs­seil­le, joi­den uskon ole­van joko hyö­dyl­li­siä - tai sit­ten vain kivo­ja. Työs­sä­ni saan jat­ku­vas­ti onnis­tu­mi­sen elä­myk­siä, työ­pa­nos­ta­ni ei pide­tä itses­tään sel­vyy­te­nä. Toi­mek­sian­ta­ja­ni ovat yleen­sä valin­neet minut kil­pai­lu­tuk­sen perus­teel­la, ja kun saa­vat rahal­leen vas­ti­net­ta, he myös kiit­tä­vät sii­tä sanal­li­ses­ti ja tila­ten lisää töi­tä. Siis­pä kii­tos teil­le kai­kil­le, jot­ka olet­te osta­neet kou­lu­tus-, fasi­li­toin­ti- ja kon­sul­toin­ti­pal­ve­lu­ja minul­ta. Tei­dän ansios­tan­ne voin toi­mia edel­leen onnel­li­se­na yrit­tä­jä­nä!

Intuitio(kin) päätöksenteon taustalla

Intuitio(kin) päätöksenteon taustalla

Tutus­tuin Anne Eli­na Ako­laan pie­ni ikui­suus sit­ten opis­ke­li­joi­den solua­sun­nos­sa Hel­sin­gis­sä. Ajat­te­lin sil­loin her­kän ja tai­teel­li­sen solu­ka­ve­ri­ni teke­vän elä­män­työn­sä musii­kin tai kuva­tai­teen paris­sa. Ihai­lin hänen suun­na­ton­ta, poik­keuk­sel­lis­ta luo­vuut­taan. Soit­taes­sa­ni Anne Eli­nal­le, hän tote­si kui­ten­kin napa­kas­ti, että jokai­nen meis­tä on luo­va, ja jokai­sel­la meis­tä on myös intui­tio­ta. Luo­vuut­ta eivät käy­tä vain perin­tei­set luo­van alan toi­mi­jat, vaan sitä käyt­tä­vät myös esi­mer­kik­si iso­jen lii­key­ri­tys­ten joh­ta­jat. Oikeas­taan ihan ket­kä vain.

Anne Eli­nan oma yri­tys, Sop­hia­Sign Oy, tuot­taa kon­sul­toin­ti-, kou­lu­tus- ja coac­haus­pal­ve­lu­ja. Anne Eli­na on lisäk­si tie­to­kir­jai­li­ja, ja yksi HSP Suo­men Eri­tyis­her­kät ry:n pit­kä­ai­kai­sis­ta jäse­nis­tä sekä yhdis­tyk­sen hal­lin­to­pääl­lik­kö.

Kehit­tä­mi­nen läh­tee intui­tion kuun­te­le­mi­ses­ta

Kysyin Anne Eli­nal­ta, miten hän kehit­tää omaa yri­tys­tään, ja miten aut­taa asiak­kai­taan näi­den kehit­tä­mis­työs­sä. Anne Eli­na ker­too läh­te­vän­sä liik­keel­le perus­asiois­ta. Intui­tio­taan pitää kuun­nel­la, kos­ka se on tär­keä osa itseoh­jau­tu­vuut­ta ja koko­nais­val­tais­ta, stra­te­gi­ses­ti jär­ke­vää ajat­te­lua. Aidos­ti itseoh­jau­tu­va ihmi­nen tun­tee sekä itsen­sä että osaa kuun­nel­la mui­ta.
Anne Eli­nal­le tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, että kehit­tä­mis­työs­sä tai ongel­maa poh­ties­saan hän kuun­te­lee sisäis­tä itse­ään vaik­ka medi­toi­mal­la. Sen jäl­keen hän kes­kus­te­lee men­to­rei­den­sa sekä yhteis­työ­kump­pa­nei­den­sa, asiak­kai­den­sa ja puo­li­son­sa kans­sa. Kuun­nel­les­saan omaa intui­tio­taan Anne Eli­na käyt­tää mm. men­to­rin­sa Alan Sea­len kehit­tä­miä val­men­nus­työ­ka­lu­ja. Käy­tän­nön toteu­tuk­ses­sa taas tar­vi­taan usein monen alan ihmi­siä, esi­mer­kik­si sovel­lusark­ki­teh­te­ja.

Anne Eli­na muis­tut­taa, että jokai­ses­sa meis­sä on sisä­syn­tyi­nen vais­to, joka ohjaa luo­viin rat­kai­sui­hin. Yhteis­työs­sä kui­ten­kin syn­tyy vie­lä­kin parem­paa intui­tio­ta ja itseoh­jau­tu­vuut­ta. Hän koros­taa, että ulkoa­päin voi kyl­lä innos­taa kehit­tä­mi­seen, mut­ta luo­mis­työn uniik­kius läh­tee meis­tä jokai­ses­ta nime­no­maan sisäl­tä päin.
Orga­ni­saa­tioi­den kehit­tä­mi­ses­sä onkin tär­ke­ää panos­taa yksi­lön hyvin­voin­tiin ja luo­vuu­teen: ihmi­nen ensin, vas­ta sen jäl­keen saa­daan luo­vuut­ta ja tulok­sia. Pakot­ta­mal­la saa­daan hel­pos­ti aikai­sek­si vain itse­ään tois­ta­via rat­kai­su­ja, jot­ka eivät joh­da mihin­kään uuteen.

Hin­noit­te­lu ja myyn­ti on vai­ke­aa

Kysyin, onko jokin idea men­nyt jos­kus mön­kään. Anne Eli­na lähes purs­kah­taa nau­ruun, ja sanoo, että var­maan mel­koi­nen osa ideois­ta on men­nyt mön­kään! Poh­dim­me sitä, että jos­kus aika ei vain ole oikea, tai sit­ten koh­de­ryh­mä on vää­rin valit­tu tai pal­ve­lua ei ole mark­ki­noi­tu oikeal­la taval­la. Anne Eli­na myön­tää, että myös hin­noit­te­lu ja myyn­ti on hänel­le haas­ta­vaa.

Myyn­ti on vai­ke­aa lähes kai­kil­le, mut­ta int­ro­ver­til­le eri­tyis­her­käl­le eri­tyi­sen haas­teel­lis­ta. Jos­kus myös resurs­sit tule­vat vas­taan. Kai­kil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta toteut­taa ideoi­taan heti sel­lai­se­na kuin haluai­si. Niin­pä kun resurs­sit rajoit­ta­vat, onkin parem­pi ottaa ensin pie­niä aske­lei­ta, ja pilo­toi­da idea pie­ni­muo­toi­ses­ti.

Anne Eli­na tote­aa vie­lä coac­haa­vas­ti, että vas­toin­käy­mi­sis­tä saa­daan oppe­ja, jot­ka voi­daan kään­tää resurs­seik­si tule­vai­suu­teen. Näi­tä ideoi­ta voi varas­toi­da odot­ta­maan sopi­vaa het­keä. Kui­van hapok­kaal­la huu­mo­ril­la (Anne Eli­nan puo­li­son luon­neh­din­ta) hän tote­aa, että myös resi­liens­si kas­vaa, kun tulee tur­piin tar­peek­si kau­an.

Intui­tio­työ­pa­jat edis­tä­vät ongel­man rat­kai­sua

Anne Eli­na ker­too hil­jan ilmes­ty­nees­sä kir­jas­saan Itseoh­jau­tu­vuus ja intui­tio, suun­nis­tus työyh­tei­sön super­voi­miin, mm. intui­tio­työ­pa­jo­jen käy­tös­tä. Hän on sovel­ta­nut ide­aa Otto Schar­me­rin Coac­hing Cicle -mene­tel­mäs­tä.

Täs­sä yhtei­söl­li­ses­sä työ­pa­jas­sa ollaan yhdes­sä läs­nä ja kuun­nel­laan asia­no­mis­ta­jan tilan­net­ta, tai ongel­maa, johon hen­ki­lö halu­aa rat­kai­sua. Muut voi­vat esit­tää tar­ken­ta­via kysy­myk­siä, ja tark­kail­la asian­omai­sen tun­tei­ta, elei­tä ja sanal­li­sia vih­jei­tä sekä kuun­nel­la omaa olo­ti­laan­sa. Tämän jäl­keen ollaan muu­ta­ma minuut­ti ihan hil­jaa ja kuun­nel­laan sen tuot­ta­maa mah­dol­lis­ta poten­ti­aa­lia. Ideat, visio ja var­muus voi­vat tul­la mie­leen väläh­dyk­si­nä, jot­ka on syy­tä kir­ja­ta heti ylös. Tämän jäl­keen oival­luk­set käy­dään läpi ja asia­no­mis­ta­ja tekee yhteen­ve­don esiin tul­leis­ta aja­tuk­sis­ta ja poh­tii ensim­mäis­tä askel­ta ede­tä asias­sa. Työ­pa­jas­sa voi luon­nol­li­ses­ti käyt­tää fasi­li­taat­to­ria apu­na.

Anne Eli­nan kir­jas­sa on mui­ta­kin käy­tän­nön­lä­hei­siä ideoi­ta intui­tion hyö­dyn­tä­mi­seen esi­mer­kik­si stra­te­gioi­den työs­tä­mi­ses­sä. Olen­nais­ta on joka tapauk­ses­sa luot­taa sekä intui­tion voi­maan että käy­tän­nön jär­keen. Tär­ke­ää on myös pyr­kiä kehit­tä­mi­seen ja olla valp­paa­na ja liik­keel­lä. Yhte­nä mot­to­na Anne Eli­nal­la onkin Albert Eins­tei­nin vii­saus: Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.

Yhteisöasumisella enemmän neliöitä vähemmällä rahalla

Yhteisöasumisella enemmän neliöitä vähemmällä rahalla

Haa­veet todek­si yhtei­sö­asu­mi­sen avul­la?

Asun­to­jen hin­nat ovat karan­neet var­sin­kin kas­vu­kes­kuk­sis­sa monien yksi­näis­ten ja ikäih­mis­ten käsis­tä. Haa­ve nyky­ai­kai­ses­ta ja tila­vas­ta asun­nos­ta viih­tyi­säs­sä ympä­ris­tös­sä voi kui­ten­kin toteu­tua yhtei­söl­li­sen asu­mi­sen avul­la. Jaka­mal­la asu­mis­ku­lut voi­vat nimit­täin jää­dä hyvin­kin koh­tuul­li­sik­si.

Yhtei­sö­ark­ki­teh­ti Johan­na Kero­vuo­ri ker­too, että yhtei­sö­asu­mi­seen liit­tyy kui­ten­kin pal­jon ennak­ko­luu­lo­ja. Sil­mis­sä saat­taa siin­tää näky­mä hip­pi­hör­hel­lyk­ses­tä, jos­sa vas­tuun­kan­to yhtei­sis­tä asiois­ta ja kodin huol­ta­mi­ses­ta jakaan­tuu epä­ta­sai­ses­ti.

Peli­sään­nöis­tä sovit­ta­va

Mie­li­ku­va ei vält­tä­mät­tä ole täy­sin tuu­les­ta tem­mat­tu. Kun ihmi­set päät­tä­vät muut­taa asu­maan saman katon alle, onkin tär­ke­ää laa­tia yhtei­set peli­sään­nöt. On myös ymmär­ret­tä­vä, ettei­vät kaik­ki halua asua yhtei­sös­sä­kään jat­ku­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, vaan jot­kut kai­paa­vat hil­jai­suut­ta ja omaa rau­haa.

Moti­vaa­tio yhtei­sö­asu­mi­seen vaih­te­lee­kin. Jol­la­kin taus­tal­la on halu saa­da enem­män neliöi­tä ja asu­mi­sen laa­tua pie­nem­mäl­lä rahal­la, mut­ta usein asuk­kail­la on aito halu jakaa arki mui­den kans­sa, saa­da ehkä tur­val­li­suu­den­tun­net­ta ja vält­tää yksi­näi­syyt­tä. Osal­le yhtei­sös­sä asu­mi­nen on luon­te­va elä­män­ta­pa, osal­le vain kokei­lu tai väli­vai­he elä­mäs­sä.

Yhtei­set moti­vaa­tio­te­ki­jät tun­nis­tet­ta­va

Johan­na itse on asu­nut koko aikui­si­kän­sä yhtei­söis­sä, ja eri­kois­tu­nut aihea­lu­ee­seen jo diplo­mi­työs­sään. Hän on myös aktii­vi­nen kiin­teis­tö­si­joit­ta­ja, joka on hank­ki­nut Tam­pe­reel­ta kol­me­kin kiin­teis­töä, joi­hin on sit­ten etsi­nyt sopi­vat yhtei­sö­asuk­kaat. Näi­tä Johan­na on löy­tä­nyt mm. Face­boo­kin Kom­muu­nit kool­le -sivus­ton kaut­ta.

Johan­na ker­too, että yhtei­sön raken­ta­mi­ses­sa on olen­nais­ta hah­mot­taa asuk­kai­den yhtei­set moti­vaa­tio­te­ki­jät. Taus­tal­la voi olla vaik­ka­pa ikäih­mis­ten yhtei­söl­li­syys tai kris­til­li­nen arvo­pe­rus­ta. Yksi Johan­nan muu­ta­mia vuo­sia sit­ten perus­ta­mis­ta yhtei­söis­tä oli yli 50-vuo­tiail­le nai­sil­le suun­nat­tu Mum­mo­kom­muu­ni.

Yhtei­sö­asu­mi­sen näky­mät

Johan­na on nyky­ään osak­kaa­na ASV Arc­tic Smart Vil­la­ge Oy:ssa, jos­sa yhtei­sö­asu­mi­sen ideoi­ta ja rat­kai­su­ja hyö­dyn­ne­tään maa­seu­dun asut­ta­mi­sek­si. Parai­kaa käyn­nis­sä ovat osuus­kun­ta­muo­toi­set äly­ky­lä­pro­jek­tit Uta­jär­vel­lä, Sodan­ky­läs­sä ja Mynä­mäel­lä.

Johan­na uskoo, että yhtei­sö­asu­mi­nen tulee lisään­ty­mään tule­vai­suu­des­sa. Myös oma koke­muk­se­ni BSR Inter­reg Osi­ris -senio­ri­ta­lou­den hank­kees­ta on, että eri­tyi­ses­ti ikäih­mi­set kai­paa­vat moni-ikä­pol­vis­ta yhtei­söl­lis­tä asu­mis­ta.

Jos sopi­vaa val­mis­ta kiin­teis­töä ei löy­dy, niin vaih­toeh­dok­si voi tul­la yhtei­sö­ra­ken­ta­mi­nen. Uusis­sa kiin­teis­töis­sä on hyvä huo­mioi­da esteet­tö­myys, ja eri­lai­set älyk­käät, asu­mis­ta ja elä­mis­tä hel­pot­ta­vat digi­taa­li­set rat­kai­sut. Raken­ta­mi­sen voi mah­dol­lis­taa esi­mer­kik­si osuus­kun­ta­muo­toi­nen rahoi­tus.

Jos kiin­nos­tuit yhtei­sö­asu­mi­ses­ta, voit olla yhtey­des­sä Johan­naan: kerovuoren.johanna(at)gmail.com

Virtuaalinen vanhempainilta

Virtuaalinen vanhempainilta

Koro­na­vi­rus on pakot­ta­nut lap­set ja opet­ta­jat etä­kou­lui­hin, ja samal­la monet van­hem­mat las­ten­sa tukio­pet­ta­jik­si. Enti­nen reh­to­ri, nykyi­nen yrit­tä­jä Ulla Sara-aho Sovul­la Oy:sta, huo­ma­si monen tutun ole­van uudes­sa tilan­tees­sa huo­lis­saan ja väsy­nei­tä. Myös medis­ta kan­tau­tui tie­toa sii­tä, miten kuor­mit­ta­vaa onkaan, kun kou­lu on siir­ty­nyt kotei­hin ja ver­kon väli­tyk­sel­lä tapah­tu­vak­si.

VIR­TU­AA­LI­NEN VAN­HEM­PAIN­KO­KOUS TUO TOI­VOA

Koke­nee­na työyh­tei­sö­val­men­ta­ja­na ja työ­noh­jaa­ja­na Ulla halusi aut­taa vai­keas­sa tilan­tees­sa ole­via ihmi­siä. Hän eläy­tyi kou­lu­lais­ten ja opet­ta­jien tilan­tee­seen ja teki empaat­ti­sia arvauk­sia näi­den huo­len aiheis­ta ja tun­nel­mis­ta. Ulla arva­si, että monel­la kou­lu­maa­il­mas­sa ole­val­la on ennen kaik­kea halu tul­la kuul­luk­si ja ymmär­re­tyk­si sekä saa­da koro­nan var­jos­ta­maan aikaa hie­man toi­von­vi­ret­tä.
Näis­tä pää­tel­mis­tä Ulla kehit­ti vir­tu­aa­li­sen van­hem­pain­ko­kouk­sen™, johon van­hem­mat ja opet­ta­jat saa­vat mak­sut­ta osal­lis­tua Zoo­min väli­tyk­sel­lä ker­ran vii­kos­sa. Ulla fasi­li­toi kokouk­set ja huo­leh­tii, että kes­kus­te­lu pysyy raken­ta­va­na.

KEHIT­TÄ­MI­NEN LÄH­TEE AIDOS­TA TAR­PEES­TA

Ullal­le inno­voin­ti ei ole itse­tar­koi­tuk­sel­lis­ta, vaan perus­tuu aitoon tar­pee­seen ja aut­ta­mi­sen haluun. Tär­ke­ää on, että kehi­ty­si­deat ovat lin­jas­sa omien arvo­jen kans­sa. Näi­tä ovat res­to­ra­tii­vi­suus, dia­lo­gi­suus, rat­kai­su­kes­kei­syys ja holis­ti­nen ihmis­kä­si­tys. Yksi­kään idea ei ete­ne, ellei se vas­taa omia arvo­ja ja tavoit­tei­ta.
Ulla nau­rah­taa, että jos­kus ideat muhi­vat mie­les­sä vuo­sia­kin ennen toteu­tu­mis­taan, ja mones­ti kehit­tä­mi­sen ja toteut­ta­mi­sen pon­ti­me­na on jokin ulkoi­nen pak­ko. Kuten esi­mer­kik­si nyt tämä koro­na­ti­lan­ne. Ullan peri­aat­tee­na on ollut, että työyh­tei­sö­jen vai­keat asiat käsi­tel­lään kas­vok­kain. Niin­pä Sovul­las­sa vir­tu­aa­li­set työ­ka­lut ovat olleet tähän saak­ka sivu­roo­lis­sa. Koro­nan myö­tä ne oli kui­ten­kin otet­ta­va käyt­töön, ja nii­den myö­tä yri­tyk­sel­le onkin nyt raken­tu­mas­sa ihan uusia pal­ve­lu­kon­sep­te­ja ja tapo­ja toi­mia.

HYVÄ KIER­TÄÄ TAKAI­SIN!

Ulla kokee ole­van­sa kehit­tä­jä­nä yksin­te­ki­jä, mut­ta myön­tää auliis­ti tar­vit­se­van­sa pei­lik­seen ja ideoi­den­sa tes­taa­jik­si ja haas­ta­jik­si mui­ta ihmi­siä. Hänel­le ideat kon­kre­ti­soi­tu­vat, kun ne sanoo ääneen tai kir­joit­taa pape­ril­le val­miik­si lii­kei­deoik­si.
Ideoi­ja­na Ulla on revit­te­li­jä. Hän luot­taa vah­vas­ti intui­tioon­sa, eikä epäi­le tes­ta­ta hul­luim­pia­kaan kehit­tä­mis­a­ja­tuk­si­aan. Kehit­tä­mi­nen edel­lyt­tää kui­ten­kin sopi­vaa mie­len­ti­laa ja yhteyt­tä omiin tun­tei­siin. Tähän tun­ne­ti­laan ei pää­se yli- eikä ali­kuor­mit­tu­nee­na. Ullal­le ideoin­ti on hel­poin­ta luon­non­hel­mas­sa, pois­sa kai­kes­ta tur­has­ta hälys­tä.
Kehit­tä­mi­ses­sä hän ei mene raha edel­lä, mut­ta tote­aa, että kyl­lä yrit­tä­jän on saa­ta­va työs­tään elan­to. Jos­kus voi kui­ten­kin teh­dä asioi­ta myös mak­sut­ta, ja luot­taa sii­hen, että hyvä kier­tää takai­sin.